Nyt käydään vilkaisemassa Pyrgin arkeologista aluetta asunnon lähituntumassa, mutta oikeastaan kaksikko vetelehtii vain Santa Severan linnalla, meren rannassa.
Paikalla on väkeä kuin helluntaiepistolassa, sillä linnalla on menossa puutarhamessut. Vilho miettii mielessään, että vastaavat messut ja mullanosto on Suomessakin kovassa huudossa kahden kuukauden päästä...
Castello Santa Severan edustaa. Cerveteri, Rooma.
Vilho nauttii rannasta ja kävelystä. Päässä tuntuu vielä Frascatin viinin poreilua, mutta suurin juttu on haikeus lähtemisestä lentokentälle. Siihen – lähtemisen melankoliaan – Vilho, jonkinlainen C-luokan romantikko, ei koskaan totu tottumaan.
Sitten ajellaan lähemmäksi kenttää. Kaksikko ostaa pari sämpylää evääksi ja Vilholle kenttäoluen eräästä kylästä Todis-marketista.
Tankkaaminen onnistuu tällä kertaa helposti Visalla ja itsepalveluhinnalla. Italiassa vieraat luottokortit ovat usein ongelmallisia ja tankkausta hoidellaan lähinnä seteleitä masiinaan työntämällä tai sitten palvelutankkauksena, jolloin hinta on korkeampi.
Susivuoret putsaavat tavaransa autosta. Vilho tarkistaa auton taskulampulla, käy kaikki lokerot ja lattiat läpi. Vuokra-auto taitaa olla suunnilleen Vilhon ajoneuvo numero 97. Pientä rutiinia on jo siis kehittynyt.
Fiumicino. Auton palautus sujuu helposti ja Vilho on ajanut peltikarjan seassa 2100 km kolhuitta täysin uudella tummansinisellä Golfilla. Silti Vilho pitää itseään kömpelönä, arkana ja heikkotasoisena kuskina. Mutta toistaiseksi tavoitteet on saavutettu, jos asian kääntää työelämän kielelle ja katso: Pian kaikki käännetään työelämän kielelle taas.
Lentokenttäolut on sellainen juoma, jonka Vilho juo kahdella huikalla janoonsa, päästyään autosta eroon. Aika halveksittava perinne, mutta Vilholle rakas ja tarpeellinen. Tölkki tyhjenee diskreetisti sivummalla ja Vilho katsoo raukeana kansaa lentokentällä.
Usein Vilhokin hermostuu vaimoonsa, matkoillekin mahtuu kiiretilanteita ja paineita, myös vauhdittomissa vaihtoehdoissa. Silti Vilho puhuu nytkin Annikkille siitä, miten hyvä tiimi he ovat, myös tiellä.
Tiimissä on kivaa sekin, että kun Vilho on autonsa maaliin ajanut, Annikki jatkaa siitä. Voi mennä lentokentällä baariin ja sanoa, että voisin ottaa tuon ja mieti sinä loput. Toinen tietää. Vilho valitsee itselleen pienen chianti-pullon kuppilan valikoimista ja jättää muonapohdinnat Annikille.
Sitten Vilho istuu baarijakkaralle vaikka autosta päästyään on vain seissyt silkasta halusta.
Täällä on lämmintä, ulkona paistaa aurinko ja lentokoneet nousevat Rooman taivaalle, sitten järjestäen meren ylle ja katoavat kukin minnekin, vieden näitä kaikkia sattumalta tänään nähtyjä ihmisiä jonnekin, lähelle tai kauas.
Annikki tuokin pöytään tuoksuvaa pizzaa. Vilho tarttuu Chianti-pulloon, mutta vasta kun hän on käynyt pesemässä kätensä. On kirkasta, eikä ollenkaan hullumpi olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti