10.2 Pugliasta Moliseen, Adrianmerelle ja viimein Abruzzoon ja Chietiin

Ajomatka jatkuu peltojen ja kumpujen keskellä, mutta Puglian tasamaa vaihtuu melko pian merelliseksi rantaseuduksi.

Susivuoret pääsevät seuraavaan maakuntaan: Takaisin Moliseen.

Adrianmeren rannalla pysähdytään vain syömään leipää melko väsähtäneessä rantapaikassa, Petacciato Marinassa.

 

Petacciato Marinan hiekkoja. Kosketus matkan toiseen mereen. 

Hyvin pian Petacciaton jälkeen maakunta vaihtuu jälleen: Siirrytään Molisesta Abruzzoon. Susivuorethan ovat jo laskuista sekaisin, mutta päivän neljäs maakunta on vuorossa, mutta tänään ei enää poistuta Abruzzosta.

Nyt mennään pitkään rantatietä pitkin aina vain kohti Pescaraa. Välillä on ruuhkaa, välillä tietöitä ja muuta sunnuntaista ohjelmaa, sillä sää on hieno ja pyöräilijät ja prätkät ovat liikkeellä autojen seassa.

Myöhemmin Susivuoret kääntyvät sisämaahan menemättä Pescaraan. Eteen  tulee lumihuippunen vuori, joka onkin puheissa seuraavan vuorokauden.

Hetkeksi Vilho pysähtyy maantienlaitaan katsomaan  kuuluisia Abruzzon viiniköynnöksiä. Pitkään Abruzzo on ollut luotettavan perusviinin tuottajakunta, viinin, jota on Italiassa saanut melkein kaikkialta. Täällä näkeekin sen, että viiniä tehdään tosissaan ja systemaattisella tehokkuudella – sen näkee köynnöspelloista.

 

Abruzzon viinipeltoja Chietin läheltä. 

Pian Susivuoret ovat jo perillä. Nyt asutaan talon hotellimaisessa huoneessa. Vilhon pitää enää saada auto jyrkkää ramppia pitkin 90 asteen mutkasta siistiin pihaan. Takana on pitkä ajopäivä, jonka aikana on nähty paljon ja ajaminen on ollut helpointa pitkään aikaan.