9.1 Vilho, sivuteiden kuningas – kohti Vesuviusta

Vilhon unelma matkailusta on se, että asiat sujuvat kuin matkaoppaassa tai sitten samalla tavalla kuin jonkun urpon blogissa, jossa vain mennään paikasta toiseen ja asiat järjestyvät.

Vesuvius nähtynä ajomatkan ainoalta pikatiepätkältä.

Vilhon touhuissa mikään ei järjesty itsestään, vaan Annikin pitää se järjestää, ja sitä paitsi Vilhon on ajettava tapahtumapaikalle annettuna aikana ja toivotulla tyylillä.

***

Sanotaan nyt vaikka niin, että Vilhon mielestä ajomatka Vesuviolle oli helvettiä.

Kapeita katuja, joihin Vilhon auto ei meinannut edes mahtua, mutta seassa myös muuta liikennettä ja kaikenlaista viuhuvaa luotia. Kujia, kääntymisiä, loputtomia risteyksiä ja jatkuvia mutkia, kaartamista ja kuoppien väistelyä ympäristössä, jossa vipinää on joka suunnassa.

Maalin päästyään Susivuoret huomaavat, että Vesuviolla on ollut melkoinen metsäpalo ja tie ylös on suljettu. Pitää keksiä toinen reitti. Navigaattorien tarjoama kohde nyt ylipäätään ei ollut ihan oikea reitti kraaterin kupeeseen, vaan ennemmin kasallispuistoon.

Vilho meinaa jo menettää uskonsa korjaavalla reitillä, sillä lauantaina napolilaiset ovat liikkeellä ja ruuhkassa autoja tulee kaikkialta ja vastaan koko ajan. Edessä on ruuhkainen kauppakatu, joka on täynnä väkeä ja liikennettä.

Tämän rumban jälkeen Annikki luotsii kaksion Volkkarin kuitenkin ylämaastoon, mutta täällä päätä huimaa se, että serpenttiininousun kurveissakin vastaan tulee busseja ja muuta liikennettä. Vilho on aika valmis krematorioon päästyään kilometrin korkeuteen Vesuviuksen tiellä.

Ilo maisemista voisi olla mittava, jos ei tajuaisi sitä, että paluumatka odottaa iltapäivän rattona. Mutta tänäänkin on upea päivä ja suuntahan on vain ylöspäin, reiluun kilometriin.