Ratin vääntäminen ja maisemien katselu jatkuu ja Vilho ajaa vähitellen Terniä kohden ja sitten tullaan Laziosta Umbriaan.
Nyt suunta on Perugiaan.
Susivuoret poikkeavat vielä lähellä järveä ohitettuaan Perugian. Lago di Trasimeno on
selvästi komea vesistö, jossa on saariakin. Susivuoret ruuvaavat vain
navigaattoreitaan ja hetken Vilho kulkee auringossa, miettien maantien
mietteitä, Italiaa ja ruokaa, sillä päivä on taas vedetty aika pienellä
purtavalla.
Tässä kohdin Vilho muistuttaa siitä, että
näillä reissuilla käsitteet, kuten sijainti, suunnistaminen, osoite ja
paikka, saavat ihan uuden merkityksen. Italiakin on täynnä tuhansia
kyliä, nimettömiä katuja ja löytäminen on yhtä helppoa kuin savolaiselle
kesämökille jonnekin metsä- ja sorakuoppateiden taakse.
Illan asuntokin löytyy vähän aikaa pyörimällä, sattumalta kyltin näkemällä ja vainuamalla.
Hermostua
ei kannata, eikä uskoa kaikkea, mitä navigaattorit tarjoavat reitiksi –
niille riittää tieksi vaikka mummon marjapolku, mummon pyykkinaru tai
mikä viiva nyt kartasta vain löytyy.
Susivuoret puskevat järveltä vielä hetken Volkkarillaan. Nyt mennään Umbriasta Toscanaan ja Arezzon alueelle.
Reissulla on myös melkoisia tunneleita. 800 metriä, 1500 metriä ja mutta myös liki 4 kilometriä. Vuoristoisella seudulla näitä tarvitaan ja niitä Italiassa osataan tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti