2. Sadetta Trauchgaussa. Halblechin virta ei väsy.

Koko lauantain sataa aamusta iltaan. Vilho käy asioilla jälleen Lechbruckissa mutta ajelee sinne Premin kylän kautta pienempää tietä. Tien varrella kulkee myös Lech-joen puolikas, Halblech-virta, joka on näillä keleillä hyvin runsas ja vuolas. Vaalean maitokahvin väristä vettä vyöryy kohisten eteenpäin ja purot tuovat rinteiltä vain lisää nestettä. Sade ei oikeastaan edes taukoa, joten miltei tulvivalle virtaukselle ei ole loppua näkyvissä. Vieläkö maailman pitäisi pelätä vedenpaisumusta? Sade on pitänyt Vilhon poissa vuorilta, mutta kohtahan sinne on pakko lähteä, ellei vedentulo lopu.

Vilho tuntee olevansa hamsteri, sillä edelleen hän hamstraa asuntoon olutta, ruokaa, schorle-juomia ja viiniä. Jalo ajatus on se, että hyvän sään koittaessa kauppaan ei ole pakko mennä, vaan voi sännätä rinteeseen. Kreikkaa muistellen Vilho innostuu varmaan tzazikia ja ostaa myös pepperoneja. Vielä löytyy reilulla eurolla söötti minipullo oliiviöljyä ja samantapainen puteli soijakastiketta, joka on Vilholle miltei välttämätöntä. Marketissa on vai paikallisia lauantaiostoksilla, tunnelma on leppoisa ja ystävällinen.

Kauppareissun jälkeen Vilho syö vain vihanneksia asunnolla, tzazikin kanssa voisikin syödä miltei mitä vaan ja sankarimme pisteleekin salaattia oikein urakalla, välillä kaalisalaatilla höystäen. Ruoka tai juoma ei oikein tänään maita, vähän on veto poissa pojasta muutenkin.

Iltapäivällä Vilho nukkuu sohvalla ja käy sitten jälleen kävelemässä Trauchgaun sateisilla, autioilla kaduilla. Pimeässä ei ole muita kulkijoita, savu kiemurtaa Vilhon matkassa talojen välissä sateen naputtaessa siniseen varjoon loputtomasti. Vilho alkaa kyllästyä huonoon säähän, etenkin kun päivä on ollut vähän muutenkin puolikuntoinen ja pitkä. Ulkona lienee vain kymmenen astetta, eikä poluille ole sateen takia mitään asiaa.

 

Anton Braith: Kühe auf der Weide. Münchenin koulukunta

Jostain Vilho saa päähänsä kappaleen Englishman in New York - taitaa sen videolla olla sateenvarjollakin jokin rooli. Muukalaisena Vilho jatkaa pitkin tyhjää kylätietä, pimeässä ja sateessa ei tosiaan ketään näy. Kulkeeko Kuolema tai Kohtalo tosiaan miehen perässä, miettii Vilho? Mitä tapahtuu jos äkkiä kääntyy kannoillaan, tuleeko seuraaja vastaan vai jatkaako perässä?

Italian maaottelu päättyy tappioon Espanjaa vastaan ja matka kisoihin menee yhä vaikeammaksi. Vilhoa kismittää ja hän on väsynyt. Lasillinen sektiä riittää illalla ja mies käy ajoissa nukkumaan. Yöllä Vilho havahtuu pilkkopimeässä asunnossa siihen, että joku kulkee sisällä. Häntä ei kuitenkaan pelota lainkaan, lienee väsyneen kuvitelmaa koko juttu. Aamuun mennessä sade on loppunut ja Vilhon olo on loistava ja levännyt.