Angela ajaa urheiluautonsa kahden kadun päähän. Kadun kupeessa jalkapalloilevat pikkupojat huomaavat urheiluauton ja ryntäävät katsomaan. Angela pyytää poikia katsomaan auton perään ja toisaalta vannottaa, etteivät he saa kertoa koskaan nähneensä autoa tai häntä. Pojat vannovat. Toisesta tulee aikanaan kaupunginjohtaja, toisesta monikansallisen yrityksen toimitusjohtaja, mutta autosta tai naisesta he eivät tosiaan koskaan puhu kenellekkään.
Marucchinon asiakkaat eivät koskaan ole nähneet Angelan kaltaista naista kuin telkkarissa. Hämmennys on melkoista, mutta se on vain aavistus siitä mitä tulossa on.
"Minulla on teille asiaa Elämän ja Kuoleman Herralta", sanoo Angela kauniisti arabiaksi heti sisään astuttuaan. Kahdeksan paikalla olevaa nuorta miestä vaikenee, joku nielaisee tuijottaessaan naista.
Angelan lähdettyä kahden veljeksen pitkä seikkailu Marokosta ties mitä kautta Saksaan on päättynyt, Poikien nimistä on turha puhua mitään.
Kahvilaan jääneet kuusi miestä pistävät ovet kiinni ja alkavat siivoamaan jälkiä. Poliisillekaan ei voi soittaa, saisivat vielä selville mitä näissä pöydissä on suunniteltu ja puhuttu. Yksi itkee ja hokee kämmenet kasvoillaan "Armoa, armoa," Toinen muistuttaa häntä: "Me kuusi olemme saaneet suurimman armon mitä annettavissa on, nyt pitää vain käsittää mitä sillä teemme."
Franz Marc: Tierschiksale. 1913, Kunstmuseum, Basel
Angela on kuitenkin jo kaukana. Sivukadulla pojat katsovat hetken urheiluauton perään ja tuntevat niskassaan vielä satumaisen naisen silityksen lämmön. Vieläkin sataa, mutta mitäpä siitä, pojat pelaavat vielä tovin. Tänään saa valvoa ja katsoa maaottelua televisioista. Äiti laittaa viikonloppuna herkkuruokaa, kaikki on kohdallaan kotikylässä.
"Minulla on teille asiaa Elämän ja Kuoleman Herralta" -nyt on kylmäävän hyvää dialogia Vilhon vanavedessä.
VastaaPoistaKiitosta Anttu!
VastaaPoistaMukava kun ehdit selata näitä seikkailuja.
On se komea tuo meriharakka, totta.