Angela hotellivieraana Füssenissä

Venäläismiljardööri Vladimir K. istuu Füssenin hienoimman hotellin Schwangau-sviitissä ja juo kyllästyneenä Deutzin shamppanjaa. Hän seuraa Bloombergin talousuutisia TV:stä sohvalla lojuen ja vilkaisee raskasta rannekelloaan. Ovi aukeaa, eikä Vladimir ehdi edes kunnolla hämmästellä sitä, miksi ihmeessä se ei ole lukossa. Hänen koko huomionsa kiinnittyy sisään saapuneeseen naiseen.

Musta jakkupuku on kalleinta nahkaa, samoin naisen ylelliset hansikkaat. Vladimir tajuaa kuitenkin heti, ettei tämä henkilö korkeissa koroissaan ole escort-palvelun lähettämä "ylellinen seuralainen", vaan huoneessa on nyt nainen johon kenelläkään ei olisi varaa. Nämä asiat Vladimir kyllä tietää, samoin hänen on helppo tunnistaa esine, jota nainen pitää ylellisen hansikkaan verhoilemassa kädessään.

Turvamiestä on turha enää huutaa, senkin mies aavistaa. Mainittu henkivartija, Viktor nimeltää, imee peukaloaan käytävällä sikiöasennossa. Myöhemmin yöllä hän on kadonnut hotellista, lähtenyt vähitellen toivuttuaan kotikyläänsä eteläiseen Serbiaan. Siellä hän päättää omistaa loppuelämänsä kylän vanhuksista huolehtimiselle ja luumujen viljelylle..

Vladimir sen sijaan pudottaa viinilasinsa lattialle tietäessään sisimmässään tilinteon hetken koittaneen. Rahan mahti tuo tullessaan kaikenlaista, vie pahimmillaan sielun pala palalta, jättäen vain nälän jäljelle. Nyt on kuitenkin lähdössä ainokainen henki.

Hän lupaa tuplata naisen saaman palkkion, jos tämä poistuu. Hän lupaa kellonsa, kultaketjunsa, autonsa ja lompakkonsa hengestään. Onko keikan tilannut ex-vaimo, kilpailija, mafia vai kenties itse yksinvaltias? Vladimir alkaa olla täysin epätoivoinen, etenkin kun nainen vaikenee ja antaa hänen jatkaa monologiaan. Hän menee polvilleen ja rukoilee, mutta sekään ei tunnu auttavan. Hän lupaa kymmenkertaistaa sen, mitä nainen saa toimeksiantajaltaan, mutta lopulta hän vain itkee painaen päänsä persialaiselle matolle joka maksaa  hotellisiivoajan vuosipalkan verran.

***

Aamiaisella Vladimir sormeilee pientä hopearasiaa, jonka viimeöinen nainen on jättänyt pöydälle. Rasiassa on kiehkura kullankeltaisia hiuksia. Niitä sanottiin enkelikiharoiksi, ne ovat hänen omia kutrejaan vuosikymmenten takaa - ajalta jolloin hän oli vielä isoäidin pikku-Disha, pieni ihminen jolla oli sielu ja sydän.  Vladimir on nukkunut murtumisensa jälkeen yöllä paremmin kuin aikoihin, herännyt aamulla persialaiselta matolta ja lähtenyt aikanaan aamiaiselle. Hän on ollut ystävällinen ja kohtelias kohtaamilleen ihmisille, miltei arka, inhimillinen.

Teetä juodessaan hän soittaa sihteerilleen. 

- Voit myydä sen jahdin sille pitkään kyselleelle amerikkalaiselle popparille, mutta lisää hintaan vielä neljännes ja kerro, että koko summa menee hyväntekeväisyyteen.

- Emmekä osta sitä jalkapallojoukkuetta, Englannin Championship-sarja saa pärjätä nyt toistaiseksi ilman meitä. Kiitä brittejä ja päätä ne neuvottelu heti.

- On niin paljon tehtävää, lennän huomenna takaisin kotiin ja ryhdymme töihin. Aloitan Pietarin katulapsista; tarvitaan asuntoja, kouluja, terveydenhoitopalveluita ja turvataloja. Ei ole enää varaa hukata aikaa, elämä on kallista, korvaamatonta. 

- Ei, en minä ole sairas, olen terveempi kuin koskaan.


Eivätkä terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.