6. Pyykkiä ja pari kylää

Totuus Vilhon päivästä on aina kaunisteltu, mutta sellaistahan sattuu jatkuvasti kirjallisissa kuvioissa.

Varsinaisesti Vilhon päivä alkaa yövuorolla puoliltaöin. Silloin Vilho jatkaa samaa ahertamista, mitä hän on puuhannut edellisetkin tunnit. Väkijuomia, pikkusuolaista syötävää ja äänilevyjä. Toisinaan Viltsu kirjoittelee jotain, mutta tuskin niissä riipustuksista taiteen tasolle päästään.

Mutta olkaamme rehellisiä: Vilhon päivä alkaa keskiyöllä Marianne Faithfullia kuunnellen.  As Tears Go By on tekijöidensä, Stonesin jätkienkin esittämänä upea kappale, mutta Marianne tekee siitä hitin. Koko kuuskytluvun hienous on nuoruudessa, viattomassa, nerokkaassa typeryydessä, jota ei enää saavuteta ja tämä kappale on sitä täysin.

Ja sitten pitää tietenkin olla melankolinen, surullinen ja yksin - muuten ei voi olla kivaa mitenkään.

Vilho kuuntelee Markita Mattsonin sievästi ruotsiin taipuvaa laulua. Yksin oon mä vain on täynnä 60-lukulaista tunnelmaa, johon Esa Pulliainen on tarttunut ja tuonut Topi Sorsakosken laulettavaksi. Pulliainen on löytänyt kappale kappaleelta nostalgiaa pursuavat laulut, levytykset ja kappaleet., pistänyt sitten niihin oman suomalaisuutta puhkuvan rautalankasoundinsa ja tuloksena on ollut joukko kotimaisen musiikin nurkkakiviä. Nämä kivet on kuitenkin valettu kaukana Suomesta, mutta suomalaista maisemaa nistä on tullut.

Vilhon soundtrack jatkuu samaan tapaan, mutta ei kyllästytä lukijaa täysin. Who wants yesterday´s papers?

***

Herättyään lopulta Vilho lähtee länteen, kiinnostavalta kuulostavaan kylään. Marktoberdorf on selvästi isompi pitäjä täällä maaseudun keskelä ja siellä on varmaan kierrätyspisteitä, bensa-asemia ja muuta mitä joutilas lomalainen kaipaa.

Franz Marc: Der Turm der Blauen Pferde. 1912-13

Vilho kruisailee kylästään piskuisia maalaisteitä, jotka Saksassa ovat kuitenkin aina päällystettyjä, kohti järviseutua. Tie vie näköalapaikalle Forggenseelle. Pian muulimainen Vilhokin tajuaa olevansa ikuisesti hierotun järvialueen pohjoispuolella ja järvien takana näkyykin hullun Ludwigin satulinna. Sää on sen verran heikko, että näköalatasanteella saa olla omassa rauhassa.

Vähitellen menee kaaliin sekin, että tästä se Lech Saksassa oikeastaan lähtee. Forggenseeltä on melkoinen pudotus viereiselle Lechseelle ja siinä vilahtaakin voimalaitos - tie kun menee juuri sen kohdalla vesien yli ja kohti Rosshauptenia. Vilho jatkaa kuitenkin perille Marktoberdorfiin. Sieltä löytyykin kauppoja koko liuta. Vilho kierrättää, palauttaa pulloja ja hoitaa muita ostoshommia. 

Kotiin ajellessa näkyy lisää haukkoja peltojen yllä  ja keli on paikoin jopa kuuma. Aurinkokin pilkottaa, vaikka yöllä satoi surutta. 

Asunnolla Vilho imuroi oluen ja levittelee tavaroitaan. Ylivoimaisena voimanponnistuksenaan suomalainen menee koputtelemaan isäntäväen ovea. Sieltä avataankin heti, se on isäntä.

Vilho kysyy saksaksi, voisiko kellarissa pestä pyykkiä. Toki voi. Isäntä lähettää enkelinkaltaisen lapsenlapsensa näyttämään paikat alhaalla. Vaalea pikkutyttö on tuttu Vilholle aiemmista päivistä
ja pesukoneet löytyvätkin helposti kellarista. Koneet ovat käynnissä, joten lapsen mielestä tilanne vaatii isoisän mielipidettä. Vilho yrittää turhaan sanoa, että hän tulee takaisin puolen tunnin päästä kun koneet ovat lopettaneet. Siispä isoisäkin käy tilanteen toteamassa ja Vilho vielä kerran viestittää tajuavansa tilanteen.

40 minuutin päästä Vilho on järjestellyt kämppänsä ja pistänyt tiskikoneenkin töihin. Ovikello soi.

Majoitusliikkeen emäntä siellä pyytelee anteeksi häiriötä. Hän kertoo saksaksi: "Haluan vain ilmoittaa, että pyykinpesukone on nyt vapaana. Onhan mieheni näyttänyt teille paikat ja miten kaikki toimii?"

Kielipuoli Vilho kertoo, että kaikki on näytetty ja kiitos-kiitos, kaikki on hyvin. Rouva on tyytyväinen ja Vilho kopsuttelee puuportaat kellariin, laittaa kaiken löytämänsä pyykin koneeseen, mutta siltikin sitä on 7 kg koneessa vain nokare. Baijerilainen kellari on kuitenkin kiinnostava. Varmaan sata neliötä, samanlaisia ovat muutkin olleet tähän mennessä. Kellarissa tolkuttomasti huoltotilaa, sitten kaksi valtavaa kerrosta elämiseen. Ei ihme, että näistä taloista löytyy helposti muutama vuokrahuoneisto.

Iltakävelyiden, puuhien ja syömisen jälkeen Vilho on jo valmis unten maille, mutta tietenkin vasta pikkutunneilla.