7.Forchach

Lech-virta on leveänä Forchachin kylän kohdalla Itävallassa. Täällä on vaikea löytää parkkipaikkaa, sillä kylätkin ovat tarkkaan leikattujen nurmikkojen ja hoidettujen pihojen lisäksi hyvin jäsenneltyjä katukaavaltaan, eikä joutotontteja tai tienposkea löydy juuri mistään.

Vilho pysäköi kylän takaa löytyvälle levikkeelle ja ylittää tien ja pääsee pian Lechin varteen. Tien toisella puolen on piskuinen levike polun alussa - ja kuinka ollakaan, siihen on pysäköity Italian rekisterissä oleva auto.

Jokivarsi on hieno lintujen suhteen ja keli kääntyy kesäiseksi.Vilho marssii pelkässä t-paidassa ja katselee vaaleakivistä jokipohjaa, joka levittyy puskien takana. Vettä ei ole nyt paljon, mutta täällä oln käynyt selväksi se, että sadepäivän aikana virta muuttuu jo huomattavasti vuolaammaksi.

Tänään kunnon retkeilyä ei esiinny, mutta 900 metristä Vilho nousee reiluun 1200 metriin rinteelle ja nauttii hiljaisuudesta. Hän kapuaa ylös ilman polkuja, ns. vapaassa maastossa. Sitä ei yleensä voi alpeilla tehdä, koska vapaassa maastossa ei edes pysty kulkemaan profiilin takia. Vaikeaa se on täälläkin, mutta mahdollista.

Aikanaan Vilho miltei törmää pariin kauriiseen ja näkee paljon alueella riistaruokintapaikkoja - tietysti talvea varten, sillä nythän täällä on loputtomasti muonaa maastossa.

Täällä on paljon hienoja vesiputouksia ja puroja, valokuvia tulee napsittua paljon.

Vilho laskeutuu alueen metsätieltä lopulta vapaassa maastossa ja päätyy melkoiseen jyrkänteeseen muutamankin kerran, pari kertaa vesiputouksen lähellä. Onneksi skenaarioita ei tule videoitua, sillä Annikki saisi sätkyn tästä vapaaasta pudotuksesta.

Laskeutuminen kestää ja kestää ja lopulta Vilho on jyrkänteellä, joka  on upean, vihreän heinän peitossa, ennemmin vihreä kasvillisuus muistuttaa leveää ja pitkää ruohoa, mutta melko liukasta se on ja tarkkaana Viltsu saa olla laskeutuessaan.

 Franz Marc: Tirol

Retken tähtihetki on se, että alapuolella komeasarvinen saksanhirvi on syömässä ja valitettavasti se pelästyy Vilhoa. Vilho on kateellinen näille eläimille niiden kyvystä liikkua jyrkässä maastossa ja ihailee niitä yli kaiken. Niin helppoa on hirven kadota maisemaan, muutamalla loikalla järkyttävän jyrkässä maastossa.

Edessä on paluu Saksaan ja asunnolle. Vilho pistäytyy Itävallassa kaupoilla, poimii pakastepizzan ja pari viiniä ja jatkaa illan pimetessä kotiinsa. Naapurikylän pellolla on kauriita ja hiirihaukat ovat todella aktiivisia, vaanivat latojen katolla ja tolpissa. Kurkia kulkee Halblechin kylää ennen pellolla, tuulihaukka lentää kaunista auringonlaskua vasten. Yö on viileä, oikeammin kylmä, asteet putoavat kahdeksaan. Viho vilhoilee pitkälle aamuyöhön levyjänsä kuunnellen ja naputellen tietokoneellaan, kaikkiaan omana itsenään.