Vilho maksaa asunnon lopuksi käteisellä ja antaa isännälle hinnan nappiin viimeistä senttiä myöten ja isäntä on sekä mielissään että hämmästynyt tasarahasta.
Paluupäivä on hieno sään puolesta. Susivuoret ajelevat ensin Steingadeniin ja sieltä sitten kohti Landsbergb am Seeta, mutta vähitellen Vilho kruisaa kohti Ammerseeta.
Jo alkumatkasta on eräällä suurella sillalla ratsia, mutta Vilhoa tai edellä olevaa hienoa urheiluautoa ei pysäytetä. Annikki arvelee, että poliisit seuraavat vain rekkoja, mutta Vilho on hieman epäileväinen.
Ammersee osoittautuukin hämmästyttävän suureksi järveksi rantakohteineen ja venesatamineen. Kausi on nyt kuitenkin ohi ja rannoilla on hiljaista. He käyvät benediktiiniläisen kirkon St. Albansin kohdalla rannalla ja aurinko paistelee vielä mukavasti syyskuisessa Baijerissa, Vilhokin on paitasillaan.
Maantietä pitää takoa vielä surutta kohti suurta lentokenttää. Vilho keskittyy täysin mustan Fordinsa kanssa elämään ja moottoritiellä matkaa taitetaan hetki myös yli sataakahtakymppiä. Pääasiassa Vilho matelee teillä, sillä vauhdista ei ole mitään hyötyä ajan tai hengissä pysymisen suhteen.
Matkan loppumisen melankolia on Vilhon mielessä musertavan väkevää. Miten paikat vaikuttavat mennessä kovin toisenlaisilta kuin palatessa, miten tunnelmat ovat muuttuneet odottavasta innokkuudesta, hiljaiseen taipumiseen? Mutta näinhän sitä ollaan taas menossa kohti uutta kokonaista matkaa, edessähän se häämöttää, muutaman mutkan ja kukkulan takana. Vilhonkin kesäloman pisin jakso on edessä, lokakuussa. Jää sitä Vilhon pusakkaan sentään pieni ilon kipinä ja pilke silmäkulmaan.
Ennen lentokenttää tankataan tutulla asemalla. Sen tuntumassa tehdään myös auton tarkastus, tavaroiden pakkaus ja koonti autosta. Sitten palautukseen - ja se sujuu helposti kun kaikki on autossa valmiina ja romut koottuna.
Lentokentällä on hyvin aikaa ja Vilhokin imuroi aika pian janoonsa 3,50 €uron hinnalla oluen. Kentältä saa tässä vaiheessa vuotta HB:n Oktoberfest-olutta ja sitä ei etelämpänä vielä kaupassa ollutkaan.
Terminaali ykkösen D-osiossa on hetki aikaa pyöriä ja käydä tax-freessä. Vilho ostaa tarjouksessa olevaa Mozart-suklaalikööriä ison, pallomaisen litran pullon, sillä juoma on selvästi halvempaa kuin Itävallassa näytti olevan.
Sitten Annikki käy vuorostaan myymälässä, Vilho seisoo matkatavaroita vahtimassa.
D12-portin tuntumassa olevan Air France/KLM-loungen portaita astelee mustissa housuissa ja kirkkaanpunaisessa nahkajakussa sama ilmiömäinen nainen, jonka Vilho on kohdannut vuorillakin. Nainen vetää pientä ja kallista matkalaukkua. Hänellä on kädessään shamppanjalasi.
Vilho hämmästyttää kuitenkin eniten se, että kaunottaren perässä marssii suurikokoinen musta kissa. Kukaan terminaalissa ei silti puutu lemmikkieläimen läsnäoloon millään tavalla. Nainen kulkee kissoineen suoraan Nizzan koneeseen. Vilhon vielä katsellessa näyttävän kaksikon perään tapahtuu terminaalin keskiosassa.
Kaksi vihreäpukuista ensivasteen hengenpelastajaa juoksee kovaa kyytiä toisen kerroksen loungen portaisiin ja ylös ravintolatiloihin. Samalla Nizzan koneen gate sulkeutuu, merkillinen nainen on poissa.
Annikki palaa myymälästä mutta Vilho päättää pitää suunsa kiinni viimeaikaisista tapahtumista.
Lopulta on lennon aika ja taas päästään pilvin päälle, auringonvaloon, pumpulipilvien päälle. Ilta pimentää pian taivaan ja lentomelu tukkii taivaan ihmisten, kissojen ja vuorten yläpuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti