Sunnuntaipäivä on sateinen, mutta matka vie taas etelään, Itävaltaan.
Nyt väistetään vähän ruuhkia, jotka viikonloppu on synnyttänyt ihan tavalliselle maantielle.
Näin Füssenin jälkeen lähdetäänkin Vilsiin, eikä päätielle. Näin päädytään maisemareitille, joka vie hetkeksi takaisin Saksaan ja sitten Gräniin ja kohti Haldenseeta ja Nesselwängleä.
Reitti onkin todella hieno ja vuoristoinen, maisemissa riittää. Haldensella on melkoinen palvelukeskittymä hotelleineen ja tästäkin järvestä saadaan paljon irti. Gaichtin jälkeen päädytäänkin vähitellen Lechin rantaan ja Forchachiin, jossa Vilho onkin tiedustellut paikkoja.
Satelee hiljalleen. Susivuoret katsovat riippusillan ja kulkevat sitten rinnettä ylös Forschachista. Vuorilla on vahvasti pilviä, mutta vähitellen sää paranee. Jo alarinteillä nähdään orava, närhiä ja yksi nopsajalkainen kauris.
Vuorella tehdään muutaman kilometrin lenkki.
Paluumatkalla ajellaan Planseen kautta, sillä sen paikan Vilho haluaa Annikillekin näyttää. Huolimatta pilvisestä kelistä järviseutu on hieno valtavine vuorineen.
Illalla pitää pakata ja laittaa harjoitusta kaikkiaan kasaan.
Päivälliselle lähdetään paikalliseen maalaishenkiseen Almstubeen. Kylän reunalla sijaitsevalle ravintolalle on mukava kävely ja se herättää myös hieman ruokahalun.
Almstube on mutkaton ja siisti maalaisravintola, jossa on rauhallinen, ruokaan keskittynyt tunnelma. Vilho juo allgäulaisen oluen ja tilaa grillilautasen, jossa on kolme melkoista paistettua lihanpalaa: kalkkunaa, possua ja nautaa sekä reilusti ranskalaisia sekä vihanneksia.
Annikin tilaus on allgäulainen tumma olut ja saksanhirveä. Hirvi on todella maukasta ja mureaa.
Susivuoret palailevat vatsa täynnä asunnolleen, ilta on jo pimentynyt. Nyt ehditään seurata vielä pelejä ja juoda vähän viiniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti