1.b) Kaksitoista kuvaa: Mûnchen - Trauchgau

I Baijerissa sataa ja keli on pilvinen. Vilho videoi laskeutumista, peltopalstat alkavat erottua koneen tullessa yhä alemmas ja pumpulipeitteeseen syntyy yhä enemmän aukkoja. Lento on mennyt helposti ja Vilho on nopeasti vastaanottamassa laukkuaan. Nyt ollaan kuitenkin jossain siivessä - Finnair ei tule tietenkään Lufthansan keskeisille laitureille, joissa matkalaisia odottaisivat saapuessaankin kahviautomaatit ja kansainväliset lehdet ilmaiseksi. Vilho ravaa laukkunsa kanssa pian maan alla kohti palvelukeskusta ja autovuokraamoja.

II Vakioasiakkaiden taulu kertoo vuokraamossa Vilhon autopaikaksi 685 kultakerholaisten rivissä, tutussa kerroksessa valtavassa autohallissa. Vilho löytää verrattain nopeasti autonsa paikan. Se tuskin on ihmeellistä, että Vilho on sanaton, sillä hän harvemmin puhuu itsekseen. Mutta atuonsa luona Vilholta menee luu kurkkuun.

Nyt meinaa kuitenkin tulla myös itku, mutta sitä eivät kaikki varmasti ymmärrä. Parkkiruudussa on valtava, kookas, gigantti, suuri ja iso Jeep-merkkinen auto, valkoisena ja paksuna kuin Moby Dick. Vilho ei saa tuollaista rekkaa ehjänä  pihalle tästä hallista, se on selvä. Paikalle rientää tiskiltä nainen, joka kysyy saksaksi, aikooko Vilho ajaa ulkomaille? Englanniksi selvitetään asia: ei Vilho ei mene ulkomaille, vain Itävaltaan (jota ei lasketa). Näin kallista autoa ei viedä nimittäin ns. tiettyihin maihin. Vilho on varannut konsernin pienimmän auton ja on myös juuri nyt uskossaan hyvin pieni. Tuskin tällä ulkomaille asti päästäisiin missään tapauksessa.

III Itkuinen Vilho tutkii auton papereita ja huomaa, että sopimus onkin jonkun Igorin nimissä. Auto ei totisesti ole hänen. Tiskillä selviää, että Vilhon auto on sittenkin paikalla 651. Vilho menee sinne helpottuneena, sillä paikalla kun seisoo joku keskikoinen perheauto. Sopimus on kuitenkin Gottlieb Hegelin nimissä, joten Vilho vaihtaa itkut vähitellen nauruksi. Neljän tunnin yöunet varmaan ovat vieneet sekä kielitaidon että ymmärryksen numeroista. Vilho palaa tiskille.

IV Autovuokraamon tiskillä samainen ystävällinen nainen antaa Vilholle kolmannen parkkipaikkanumeron. "Nyt ihan oikeasti autonne on siellä, se on tuolla, juuri tuon sinisen takana. Tässä kollegani on varmaan sekoittanut jotakin, olen todella pahoillani." Vilho ei ole pahoillaan, auto tosiaan löytyy ja vieläpä Susivuoren nimissä. Verrattain iso Ford on musta ja takaluukussakin on näemmä sivusaranat: luukun avaamiseen Vilho hakee apua huoltomieheltä. Vilho näpertelee aikansa auton luona, laittaa kaiken hitaasti valmiiksi, videoi ja kuvaa, kirjaa ja säätää. Lopulta hän lähtee mustalla autollaan.

V Tiellä on jatkuva sade, mutta valoa riittää ja se tekee ilmasta utuisen pumpulisen. Rekkoja on tiellä paljon, Vilho kulkee liikenteen mukana luontevasti. Kestää pitkään, että näkyy kunnolla peltoja, sitten myös lehmiä ja muutakin kuin tienviertä. Tunneleita on ainakin neljä, niiden kautta alitetaan muita suuria väyliä tässä valtavassa autobahn-verkostossa. Vilho jatkaa ja jatkaa vain eteenpäin 144 kilometrin matkaansa majapaikkaan. Mikään matkassa ei ole ollut vaikeaa; silti taival edellisestä lomasta on pitkä ja se tuntuu painavan harteilla. Siksi Vilhon tie on muutenkin kuin tunnelia, keskittynyttä etenemistä määränpäähän rekkojen imussa.

 

Franz Marc: Die Verzauberte Mühle. 1913

VI Vilho tekee majapaikassa paperit isännän kanssa. Puhutaan saksaa, englantia. Puuhassa on saksalaista rutiinia, jota voisi pitää kylmänä, ellei näkisi sen käytännöllisyyttä ja jämäkkyyttä. Vilho saa asuntonsa maksamatta vielä mitään. Huusholli on suuri yhdelle sudelle, mutta aivan riittävän hyvä kaikilla mittareilla.

VII Kauppareissulla lähikylään Vilho näkee tuulihaukkoja varisten kimpussa. Paluumatkalla sää on kirkastunut hetkeksi niin paljon, että hiirihaukka näkyy peltojen yllä kaartelemassa.

VIII Kolmesta kaupasta Vilhon on täyttänyt autonperän juomilla ja elintarvikkeilla. Alkupäivät piti käyttää varustautumiseen, nyt Vilho on tehnyt työtä käskettyä. Vilho väsyy kovaa vauhtia ja jää kaupassa seisomaan säilykkeiden luo, silmät tapittaen. On mentävä eteenpäin, pidettävä maali mielessä, hokee Viltsu itselleen.


IX Erinomaisen marketin pihalla kaupan työntekijä kerää pihdeillä roskia parkkipaikalta. Moista näkyä ei Suomessa vastaan tule keskellä päivää. Toisinaan Vilhosta tuntuu Saksassa siltä, että hänetkin pannaan pihdeillä järjestykseen, toistaiseksi ei kuitenkaan vielä dumpata roskikseen. Mutta hyvältähän järjestys, kuri ja siisteys tuntuu. Muutamassa vuodessa koti-Suomi on valunut kohti melkoista kurjuutta - ainakin pääkaupungissa.

X Iltakävely sateisessa kylässä. Hiljaista, ketään ei ole missään. Ainoa merkittävä kohde täällä on kirkko - itse asiassa kylässä ei ole muuta kuin kirkko ja taverna. Kirkkomaalla Vilho katselee hautakivien nimiä. Sade putoilee tasaisesti. Aivan kirkon vieressä Vilho kuulee kirkkokuoron laulun sisältä ja muistaa kuudelta soineet kirkonkellot. Hetki on hyvin kaunis. On aika palata asunnolle sinisen sateenvarjon alla. Harvat ihmiset kylän pienillä kaduilla  tervehtivät kulkijaa kohteliaasti ja Vilhokin vastaa.

XI Vilho on yöllä terapiassa, hän nimittäin katselee Saksan maaottelua suorana lähetyksenä. Miltei vahingossa Saksa tekee avausmaalin Tsekkiä vastaan. Ottelun lopussa Tsekki tasoittaa. Suomessa tuollainen olisi merkki pian seuraavasta toisesta maalista ja tappiosta, mutta saksalaiset pelaavat systeeminsä mukaan loppuun ja tekevät paitsion rajamailta voittomaalin vaparista. Seitsemän voittoa seitsemästä: Jalkapallohan on kivaa.

XII Naapuriasunnon nuoripari grillaa. Ulkona sataa vettä ja on pimeää, eikä nuorilla ole oikeita välineitä. Poika kuitenkin huhkii pihalla tunnista toiseen, sillä sytyttämiseenkin menee jo kolme varttia. Vettä tulee säälimättä ja tauotta otsalamppuisen nuorukaisen ja ilmiömäisesti savuttavan grillin niskaan. Myöhemmin poika löyhyttelee sateessa grilliä pahvinpalalla. Vilho kiittää aikaa vanhuudestaan ja kertoo klopille senkin, että nuorten autossa on sisävalo päällä.