Steinerkin on monen itävaltalaisen tavoin rajoja ylittävä hahmo: Hän syntyi nykyisen Kroatian alueella ja kuoli Sveitsissä, sitä ennen toimi paljon Saksassa.
Steiner tunnetaan ennen kaikkea Steiner-kouluistaan, mutta Rudolf puuttui kasvatuksen lisäksi arkkitehtuuriin, lääketieteeseen ja vaikkapa viljelyyn.
Koska tämä palsta on vain Vilhopedia eikä mikään perustietojen lähde, niin miennään suoraan täysillä muutamaan mutkaan ja penkkoja pitkin maaliin.
Steiner oli taatusti monessa asiassa yli sata vuotta aikaansa edellä. Pohjimmiltaan Steinerin edistämä biodynaaminen viljely oli luomua ennen kuin kukaan tuli edes asiaa ajatelleeksi. Ihmiskeskeinen ajattelutapa sekä kasvattamisessa että melkein kaikessa muussakin oli kovaa valuuttaa maailmassa, joka oli teollistumassa totaalisesti ja jossa maailmasodat tekivät tuloaan.
Arkkitehtuurissa Steiner haki jonkinlaista modernistista jugendia ja steineristiset koulurakennukset Vilhokin tunninstaa jo kaukaa niiden usein epäsymmetrisistä, taitetuista ikkuna-aukoistaan. Lääkepuolella lopputuloksena oli homeopatian sivusuuntaus, antroposofinen lääketiede, joka ei yleensä toki tapa potilasta, mutta parantamaan se ei pysty.
Kasvatuksessa Steiner korosti monipuolisuutta, taiteellisuutta ja yksilöllisyyttä; juuri näistä syistä noihin kouluihin työnnettiin jo 1970-80-luvuilla ne lapset, joita pidettiin peruskoulua parempiarvoisina ja joiden vanhemmilla oli varaa maksaa.
***
Steinerin kanssa on vain yksi ongelma: hän ei osannut pysähtyä ajoissa.Steinerin oppisuunta, antroposofia, on 1800-luvun loppupuolen henkimaailman sekoilujen suurimpia tuotteita ja uskontojen sekametelisopan teosofian viimeinen suuri lapsi. Oppi siitä, että ihminen on henkis-ruumiillinen kokonaisuus eikä mikään kone, on hieno ja terve ajatus. Valitettavasti Steiner ei pysähtynyt siihen, vaan painotus alkoi olla loputtomasti ihmisen henkiselle puolelle. Rudi ja hänen kaverinsa lähtivät loputtomalle hippitripille ja todella syvälle sinne henkiselle puolelle, ihan pilkkopimeään asti.
Nämä ihmiset eivät tunteneet mitään rajoja: eri uskonnoista poimittiin kaikki mikä tuntui sopivalta, erityisesti intialaisista "viisauksista" löydettiin paljon kaikkea kivaa, niin kuin hipit löytävät aina.
Teosofit ja kumppanit leikkivät täyttä häkää spiritismin, okkultismiin, animismin ja satanismin kanssa. Ihmisyyden monimuotoisuuden korostamisessa he eksyivät hengen tielle siinä määrin, että lopulta uskottiin ihan kaikkeen: Enkeleihin, piruihin, jumaliin, henki-oppaisiin, näkymättömiin henkivoimiin, tonttuihin ja maahisiin.
Teosofian Steiner-lapsi, antroposofia, on pintapuolisesti tieteellisesti uskottava oppia ja pedagogiaa, mutta jäävuori pinnan alla olla suurinta kuviteltavissa olevaa hörhöilyä, jota intohimoinen uskovien joukko on aina puolustanut muistuttaen Steinerin neroudesta ja oppien tietellisyydestä.
Kaikki tämä olisi ihan hienoa, kunhan tämä väki ei olisi henkioppaiden ja tonttujensa kanssa vapaalla jalalla - mutta heitäpä on aina tunkenut (rokottamattomina) joka ovista oppilaitoksiin ja korkeakouluihinkin värikynineen ja eurytmia-harjoituksineen.
Steiner oli taatusti nero, oivaltava sellainen. Hän ei vain osannut pysähtyä, lopulta ei edes jarruttaa. Vuoristoseuduilla jarrut ovat vaan välttämättömiä ja rajoilla kannattaisi hetkeksi pysähtyä miettimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti