Viimeisten paahdettujen leipäsiivujen täydennykseksi Vilho paistaa munia, mutta talon pannun kanssa on mahdotonta tulla juttuun, sillä värkki on pinnoittamaton peli, jossa pitäisi olla suuri "Ei sovellu Vilhoille" -tarra. Kokkelia kuitenkin syntyy ja se nyt on ihan samantekevää miltä muona näyttää, sillä ulkona on upea sää!
Vilho huseeraa terassilla kahvikuppinsa ja koko optiikka-arsenaalinsa kanssa ihastellen vuoria niiden lähes koko komeudessaan. Pilvet ovat pääosin väistyneet, näkyvyys on hyvä ja korkeuksien kiikarointi on tosiaan koukuttavaa.
Pian Vilho tutkii karttaa ja opettelee huippujen nimiä. Orientoituminen ei ole mitenkään erityisen helppoa ja karttaa saa lukea tarkkaa. Omasta näkövinkkelistä joku rinne saattaa vaikuttaa hallitsevalta, joku kumpu massiiviselta, mutta sepä onkin vain näkökulman antama vaikutelma.
Vilhon asunnolta voisi tavallisena päivänä ihailla vuoria suurestikin tohkeissaan, kokonaan tajuamatta, että nähdyn paritonnisen kärjen takana on 2500-metrinen huippu pilvien seassa. Pohjimmiltaan pilvet siis päättävät päivän korkeuksista.
Kirkkaassa päivässä paistattelu, kuvaaminen ja kiikarointi ei edistä lainkaan vuoristokävelyitä, mutta Vilho päättää käyttää hienon päivän kuitenkin asiointiin. Jonkinlaista uupumista on ehkä jossain taustalla, sillä töistä on taatusti kannettu painolastia. Eilinen pitkä reissukin tuntuu vielä painavan päälle.
Susivuori nousee Fordiinsa ja tekee tiedustelua viereisessä Biberwierin kylässä. Majakylässä on menossa asfaltointi, joten tiet ovat tukkoisia ja eteneminen keskeytyy kokonaan välillä töiden takia. Vilho löytää kuitenkin etsimänsä reitin alkupisteen ja jatkaa matkaansa kohti Reuttea.
Seikkailu Biberwierissä onkin siinä mielessä oikein kiinnostava, että Vilho tupsahtaa pian tielle, joka vie kylttien toistelemalle Fernpass-reitille eli tässä vaiheessa nimenomaan Lermoos-tunneliin. Tunneli on pituudeltaan 3186 metriä ja se tuntuu Vilhosta melkein loppumattomalta. Tässä sitä mennään kiven sisässä ja itse asiassa kotoa nätisti näkyvän Grubigstein-vuoren alarinteiden alla.
Tunneli jättää Ehrwaldin. Lermoosin ja Biberin kylät hyvin suurelta osin autuaan rauhan tilaan ja juuri siihen hiljaisuuteen, jota vain lentokoneet öisin rikkovat. Tunnelityömaa voikin siis olla melkoinen ympäristötekoaetenkin seuduilla, joissa läpiliikennettä on aina ollut.
Reutte on ihan kiva pikkukaupunki, jota Vilhon on turha arvioida sen enempää, sillä Viltsua kiinnostavat vain kaupungin bensa-asemat, kierrätyspisteet, Hofer (Aldi) ja ennen kaikkea Lidl. Tässä kylässä on Austrian lähin Lidl ja sinnehän Vilho laukkaa ensimmäisenä. Tällä kertaa leipäkin muistetaan ja kohtapa Susivuori tulee valtava ostospussillinen mukanaan takaisin autolle. Vuorossa on Hofer.
Vilho mutustaa vielä Aldin pihassa kolmioleipää, sillä pitkä karttaharjoitus kotona vei jo lounasajan ohi ja nyt tarvitaan muonaa. Vilho usein puhuu Aldi-myymälöistä tutuille Suomessa, mainiten Aldit Lidlin pikkuveljenä. Aldejahan on kaikkialla paitsi Pohjolassa.
Mustan Fordin luona notkuva Vilho ei tiedä, että Aldi tulee esseniläisten Albrechtin perustajaveljesten sukunimeä myötäillen sanoista ALbrecht DIscount. Edelleen suhteellisen tomppeli Vilho ei koskaan ole sisäistänyt sitä, että ketjuja on kaksi: pohjoinen (Nord) ja eteläinen (Süd). Kauppojen logotkin ovat erilaiset, olkoonkin että kaikki menee samassa hengessä. Kahdella ketjulla varustetut Albrechtin veljekset sitten jakoivat maailman markkinaosuuksiksi kuin keisarit konsanaan.
Nyt ollaan siis Aldi Süd -territoriossa, mutta Susivuorten matkailumaista taitaa suurin osa kuulua Nord-ketjun liikkeille. Etelä-ketjulle jää Slovenia, GB, Irlanti, Sveitsi, Australia(!), Kiina(!) ja Italia. Ja sanotaan nyt vielä kertaallen sekin, että kauppa on siis nimellä Hofer Itävallassa ja Sloveniassa.
Kauppareissujen jälkeen parinkympin autoilu takaisin kotiin sujuu hienosti ruuhkatta suloisissa vuorimaisemissa. Nyt ei mennä tunneliin, vaan tullaan kylien kautta ja erityisesti naapurikylä Lermoosista voi ihailla kirkkaan kelin ansiosta upeaa Zugspitzeä aika lailla koko mitassaan.
****
Illalla pitää lähteä kävelylle. Parin tunnin lenkiksihän se menee juuri ennen auringonlaskua ja viaton tutustuminen Zugspitzen kupeeseen on lämmin kapuaminen korkeuteen 1371 m. Vilho päätyy hiekkatielle, maajussien ampumaradalle ja karjan/bambien ruokinta-alueelle, sitten lopulta taas päällystetylle pyöräväylälle ja sitä pitkin pikkuhiljaa taas kotiin.
Kirkas päivä tuottaa tähtikirkkaan yön, mutta sään jumalat sekin säätävät, ettei yö ole viikon kylmin, vaan kirkkaudestaan huolimatta kohtuullisesti 13 astetta.
Siihen se kohtuus sitten loppuukin, sillä Viltsu alkaa juopotella: Kyllä, juuri näin Viltsu tekee. Hän kuuntelee äänilevyjä, naputtelee tietokoneellaan, tutkii maailman asioita internetistä ja latkii punaviiniä.
Itse asiassa Vilholta sujuu tämä viini-äänilevy-kirjoittelu -kaava niin hienosti, että puuhaa jatkuu käytännössä aamuun asti. Aamulla vuorossa on hampaiden pesu ja sitten onkin hyvä mennä nukkumaan.
AAJAT miettii Vilho - Auta Armias Jos Annikki Tietäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti