Vilho siivoaa asunnon.
Vilho laittaa jokaisen tyynyn, esineen ja tavaran siististi.
Vilho katsoo huushollia Annikin silmin ja miettii, mikä voisi ärsyttää vaimoa tai häiritä lomalle tulevaa matkalaista.
Prosessi on alkanut jo edellisenä iltana, Vilho on käynyt läpi kämppää ja asioita osakokonaisuuksina, huone huoneelta ja asia asialta. Vilho pistää karamellit ja suklaat pöytään, jääkaapissa on shamppanjaa, viiniä ja virvokkeita.
Roskat viedään, kierrätystavarat kootaan autoon.
Vilho pyörii iltapäivällä joen takana, metsäkukkuloilla ja hätyyttää bambeja, pelkää tulevansa ammutuksi riistana ja manaa juopotteluaan, menetettyä vuoripäivää.
Toisinaan voisi kuvitella, että Vilho on kasvatettu jossain DDR:n leirillä, sillä vaikka Vilhoa harmittaa, häntä ei hävetä lainkaan. Juopottelu tai seksuaalisuus eivät kuulu Vilhon häpeäkategorioihin, vaan Susivuori osaa olla rajaton ja estoton. Toki Vilho on asiallinen, eikä häiritse ympäristöään, mutta juomisesta jeesustelu tai seksitarpeiden sievistely eivät Vilhon varustukseen kuulu.
Vaikeaa on kohmeloinen kävely kuusikossa, jossa rinne nousee vuoristomaisen tylysti ja se, että päämäärä puuttuu. Vaikeaa Vilholle on myös astuminen kuuluisalle epämukavuusalueelle: asioiminen, ihmisten kohtaaminen tai juttujen selvittely. Vilholle vaikeaa on pyykkimahdollisuuden kysyminen mummolta tai saksalaisen palautuspullosysteemin selvittäminen tai autoverolätkän ostaminen. Vilho tekee kaikki nuo asiat upeasti kun pitää ja vain jos pitää.
Vilho ylittää mielellään vuoria, juoksee määrättömiä matkoja. Vilho jaksaa loputtomiin, eiväkä inhimilliset kestokyvyn rajat tunnu estävän häntä. Mutta Vilho on arka, liian pohtiva. Kielitaito tai sivistys eivät riitä, sillä Susivuori haluaa pitää kynttilänsä vakan alla ja rajat kiinni.
Pää tuntuu raskaalta. Vilho käy hyödyttömän päivän jälkeen nukkumaan tähtitaivaan tuikkeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti