Kolmas aste: Yhteys Zugspitzen osastoon menetetään

Lehrmoosin antroposofisen yhdistyksen varapuheenjohtajan biodynaaminen kasvihuone on kerhon komein ja Ulrich Biberin ylpeys. Huoneessa tuotetut vihannekset ja yritit ovat huippuluokkaa sekä täyttävät kaikki laatu- ja oppikriteerit.

Vähemmän tunnettua on se, että iltojen pimetessä syyskuussa varapuheenjohtaja Ulrich kasaa kasvihuoneen sinänsä hulppeisiin tiloihin järjettömän suuren Scaletrix-autoratansa. Osa pojista laskee autoratojensa mittaa paloina, mutta täällä pitäisi puhua suoraan metreistä. Olosuhteet kasvihuoneessa ovat miellyttävät: lämmintä, sopivan kosteaa ja katto on täynnä spottivaloja kisatunnelmaa luomaan.

Vanha kamu, koulukaveri Jan on aina valmiina Grand Prix -ajoihin. Tarvitaan enää 12 litraa suodattamatonta luomuolutta ja kisa voi käynnistyä. Kesä on hierottu kilpa-autoja, nyt voi rauhassa kisata vaikka kevääseen asti, sillä ketään ei häiritse valaistu kasvihuone vaikka menisi aamuyöhön.

Nyt käy kuitenkin niin, että tuntematon numero soittaa herra Ulrich Biberin puhelimeen. Varapuheenjohtaja vastaa.

Linjan toisessa päässä Hunnutettu Astarte kuvaa tilanteen Biberille, kertaa epäonnistuneen sudenmarjakastikeiskun pääpiirteissään ja Profaanin profiilin. Lopuksi seuraa Hunnutetun antama käsky: "Epäonnistumisiin ei ole enää varaa; Mene ja tuhoa Profaani. "

Biodynaamisen kasvihuoneen omistajan dynaaminen vastaus yllättää täysin Hunnutetun. Ulrich tokaisee puhelimeen: "Kananpaskat...  ei kuulu mitään, taittaa akku lopp - - -."

Ulrich lopettaa puhelun, sulkee puhelimen ja verryttelee käsiään. Tuopilliset olutta on kaadettu ja on aika ottaa kisa-autot esille. Eipä taida Jan aavistaa, että ensimmäiseen osakilpailuun kasvihuonemestari lähtee rata-autoksi tuunatulla Bob-Catilla.