Annikin mukanaan tuoma helle on ihan huikea ja Vilho jupisee aivan vietävästi Zugspitzen laskettelurinteillä. Korkeuskäyrä on vain 1200-1300 ja helle on säälimätön.
So - Cum on feel the noize -soi koko ajan päässä ja se on suhteellisen oikein Vilholle.
Reitti on vienyt Koppensteigin komeaa metsäpolkua vähitellen Höhen wegille ja metsästä on tultu täysin toisenlaiseen maisemaan, laskettelurinteille. Vilho ohittaa Ganz Almin, gemssiä kyltissään esittelevän ravintolan.
Helle painaa päälle, mutta Vilho painelee laskettelurinnettä ylös ja siinähän nousumetrejä tulee, jos puhtia riittää. Pian päästään vuorimäntyjen koristamalle polulle soraa potkimaan ja vähän tylsä rinne jää taakse.
Tällä keikalla Vilho pääsee viimeinkin korkeuteen 2000 metriä. Hommassa on hienointa se, että nyt ollaan juuri sillä rinteellä, jota Vilho on päivät sihdannut parvekkeeltaan. Täällä on upea ylänköniitty ja siellähän laiduntaakin 5 gemssiä. Jossain 1700 metrissä vastassa on vuoripuro ja Alpeille hyvin tyypillinen puunrunkoon kaiverettu vesiallas, vieressä penkki. Vilho pesee naamansa kymmenen kertaa, kastelee päänsä ja virkistyy suunnattomasti tässä kirkkaudessa ja paisteessa viileästä vuoripuron vedestä.
Valittu Georg-Jäger-Steig nousee vihreän ylänköniityn reunaa ja sitten sepelimäistä erämaan vaaleaa kivikkoa zig-zaggina. Parissa tonnissa pääsee näkemään läheltä Zugspitzen vaaleaa kalliohuippu. Kaukana ollaan vielä korkeuksista, mutta vuorihan alkaa metsäisenä, sitten tulee sorasepelivyöhyke ja valtavan vuoren näyttävä ja suuri kruunu on marmorimainen kalkkikivihuippu, joka paikoin nousee uskomattoman tylyn pystysuorana. Pilviä tulee ja menee tällä korkeudella, samoin naapurihuippuja voi katsella aika toisesta vinkkelistä, kun välillä pääsee näkemään niitä pilvien tasalta.
Gemssit läheltä, kotoa näkyvä hieno ylänkö ja 2000 metriä ovat riittävä suoritus päivälle. Annikki seikkailee itse Sebenseellä, toisella suunnalla, mutta molempien pitää jo lähteä kotia päin.
Alas tullessa Vilho seisoo vielä auringon paahteessa, mutta alhaalla on synkkää. Yhtäkkiä tulee painostavan hiljaista. Vilho pistelee rinnettä alas hyvää kyytiä ja sitten jyrähtää kerran, toisen kerran ja pian muutaman kerran eri tahoilta.
1300 metrissä vastassa on lampaita iltapuuhillaan. Ukkonen jyrisee ja sade on selvästi tulossa. Vilho painelee nyt aamupäiväiseen metsään ja siellä jo sataa. Tukevat kuuset pitävät pisarat poissa ja vasta jo melko lähellä kotia, on pistettä sadesuoja reppuun ja tartuttava sateenvarjoon.
Salamoi ja sataa lopulta ihan kunnolla, onneksi silloin Vilho on jo kotona. Toistamiseen matkan aikana helle on kääntynyt ukkosmyrskyksi melkoisella pikakelauksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti