Vilhon farkkutakki on räyhäkkäällä ja häikäilemättömällä mielialalla. Sillä ei ole pienintäkään tarkoitusta päästää kesää käsistään, vaan mielessä on ansaittu loma etelässä. Sille lomalle takki aikoo päästä, hinnasta viis.
Syksyn matkan taivaalle on kuitenkin tullut tummia pilviä, sillä Vilho on hipelöinyt viime aikoina punaista soft shell -takkiaan, onhan se Vilhon uudempia hankintoja. Farkkutakilla ei kuitenkaan ole aikomustakaan päästää punaista nousukasta kiilaamaan omalle apajalleen, viralliseksi matkatakiksi. Kilpailutilanne on saanut jälleen häijyn puolen esille tästä tutusta denimvaatteestamme. Naulakossa se on antanut hihojensa heilua ja uusi takki on saanut karusti kokea farkkutakin kyynärpäiden kovuuden. Monesti on henkari heilahtanut ja niin on uusi pusakka kerta toisensa jälkeen löytänyt itsensä maasta, kenkien päältä. Farkkutakki on vain naureskellut räkäisesti povariinsa - näin otetaan hupparilta turhat luulot pois! Siellä sopii huilata, Vilhon naurettavan suurien lenkkitossujen seassa kenkätelineessä! Turhaa on Annikki nostellut paitarukkaa takaisin henkariin, pian on taas höykytys alkanut ja urheillullinen, pirteä ja reipas vaate on yhä uudestaan lempattu lattiaan. Farkkutakki alkaa nauttia tilanteesta siinä määrin, että mietteissä on jo koulukiusaamista opettavan, maksullisen nettipalvelun perustaminen.
Tutuilla keinoilla farkkutakki vaikuttaa myös Vilhon mietteisiin ja niin siinä vaan käy, että punainen huppari viedään vaatekomeroon ja farkkutakki saa pitää paalupaikkansa naulakossa ja matkavalmisteluissa. Meinaapa farkkutakki nauruunsa tukehtua, kun se kuulee miten Vilho perustelee Annikille takkinsa käytönnöllisyyttä, sopivuutta ja kätevyyttä. Nauru toki takertuu kurkkuun, kun Annikki myyntipuheen vaikuttamana puuskahtaa, että hänellä ei valitettavasti ole samanlaista takkia. Ei kai vaan Annikki ala silmäillä farkkutakkia sillä silmällä? Ongelmalllisen käänteen tilanne saa siinäkin, että kirottu sporttinen huppari kaivetaan komerosta ja Annikkikin sitä sovittelee, ikään kuin vaihtoehtona. Onneksi se(kään) vaate ei sovi rouvalle ja saa palata kaappiinsa.
Näin pääsee farkkutakki taas matkalle ja pois pakastavasta Suomesta. Retken rasitteena on tietysti Vilho, tuo unelias untamo, joka löntystää hitaasti kamera kaulassa, suu auki. Vilholla on myös rasittava tapa pohdiskella ja puntaroida asioita, jäädä tuon tuostakin kadunkulmiin pällistelemään maailmaa ja muutenkin unelmoida joutavia. Mutta näistäkin tilanteista farkkutakki on tottunut selviämään - keinoja kaihtamatta. Kun kello soi tiistaiaamuna kello viisi, takki hyppää luontevasti Vilhon selkään ja omaksuu matkanjohtajan roolin. Hop-hop Vilho, lentokentälle siitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti