Torstaina tuuli taittuu hieman ja iltapäivää kohden sää alkaa muuttua aurinkoiseksi.
Annikki ja Vilho aloittavat tiukan kivi-kierroksen saaren kotoisassa päässä, idässä.
Nyt käydään talaioottikohteilla, jotka ovat seuraavat:
- Trebucó.
Täällä on useampia kohteita. Suuri, halkaisijaltaan 26-metrinen
talaiootti ja ja osittain rekonstruoitu taula ja joitakin asumusten
raunioita. Paikalla on parkkipaikka ja opasteita, suljettu kassa.
- Trebalúger. Tämä
on suuri talaiootti-torni yksinäisen tien sivussa. Opasteita on, mutta
autolle on vain pieni levike. Tornin päälle voi kiivetä, sieltä näkee
melko hyvin ympäristöön.
- viinitalo Bodegas Binifadet,
Sant Lluisissa osuu seuraavana matkalle. Kallista paikallista viiniä ja
turisteille sovitettu ravintola- ja vierailusali. Smartia ja mutkatonta
menoa sinänsä.
- Poblat Binissafullet. St Lluisin
nurkilla oleva, tien kupeessa oleva talaioottikylä. Paikalla on taula
sivupylväineen, jonkintasoinen talaiootti ja muutama pieni luola ja
asumuksen jäänteet. Sinänsä miellyttävä paikka, mutta kaikkiaan
esihistoriallisilta nähtävyyksiltään keskinkertainen
- Biniparratxet.
Lentokentän aivan, aivan vieressä on aidattu
Biniparratxet-talaioottikylä. Tätä voi katsoa aidan läpi ja toivoa,
ettei koneita nouse juuri sillä hetkellä. Muutama luola ja pystykiviä,
jotain infrakstruktuuria. Läheisessä aitauksessa hevosia ja aaseja,
niiden alueella myös talaiootti-kasa.
- Talaiot de Torelló.
Tämäkin on lentokentän tuntumassa, pikkutiellä, ja kone voi nousta
aika lailla pään päältä. Suuri ja komea talaiootti-torni, hyvässä
kunnossa ja näyttävä. Ei parkkipaikkaa, vain levike ja muurin kupeeseen
voi pysäköidä pari pientä autoa. Rosmariinia kasvaa runsaasti muurien
kupeessa. Tornille pääsee vähän talojen teiden kupeessa.
- Ihan pikkusen eteenpäin tietä, löytyy Basilica paleocrisitiana des Fornàs de Torelló. Kirkko
lienee 500-luvulta. Sinänsä kiinnostava, kaiken väliin ja silti
metsikköön jäänyt rakennuksen pohja, joka on aidattu pirun tiukasti
mosaiikkiensa tähden. Ruutuaidan raoista voi tähystellä mosaiikin
kissapetokuviota ja muutamia lintuja, sekä geometrisia aiheita.
Retkikohteena sangen vaatimaton.
Kivikierroksen lisäksi
Susivuoret käyvät kahdessakin terminaalissa, lahden molemmilla puolin
Mahónissa. Uudessa terminaalissa saadaan liput tulostettua ja
varmistettua se, että laiva (todennäköisesti) lähtee seuraavana parin
päivän päästä tästä laiturista.
Kotona keräillään voimia, ruokitaan kissaa ja valmistaudutaan iltaan.
Illan tummuessa kävellään läheiseen Cap Roig -ravintolaan, joka on erikoistunut meren herkkuihin.
Alkuruokan on Mejillones Marinera
– simpukoita yksinkertaisessa liemessä. Tätä simpukkalautasellista
Susivuoret tyhjentävät aika hartaasti. Tarjolla on juotavaksi talon
valkoviiniä ja Vichy Catalan -kuplavettä, joka on katalaanien
omaa vichyä ja todella suolaista. Simpukat ovat erinomaisia, pian edessä
on iso lautasellinen tyhjiä kuoria.
Seuraavaksi on tilattu merellinen arroz-kahdelle, Arroz Caldos de Peix – tämäkin annos periaattessa jonkinlainen paella, mutta ehkä ei aivan tyypillinen.
Ruoka
tuodaan pöytään padassa ja tarjoilija täyttää lautaset, jättää sitten
padan saataville. Ruoka on miltei keittoa, ennemmin pataa – nestettä on
runsaasti ja liemi on maittavaa. Riisit ovat tässä liemessä mukana
sopivan kovina. Meren antimia lautasella on runsaasti – isoja katkoja
kuorineen, taskuravun sakset, simpukoita ja mustekalaa. Eipä Vilho voisi
merellisempä ruokaa kuvitella, täyttävääkin muona on.
Vilho on hyvin tyytyväinen ruokailuun ja juo loppuja valkoviinistä kaikessa rauhassa. Annikki puuhastelee jo vanukkaan parissa.
Sitten
edessä on vielä kävely pimeässä yössä takaisin kotiin,parin kilometrin
päähän. Yö on lempeä ja taivaalla voi nähdä hyvin tähtikuvioita ilman
turhaa valosaastetta. Yö lahden pohjukassa on rauhallinen ja pitkään
Vilho tuntee itsensä kylläiseksi tuhdista mariscopadasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti