Kirkas päivä kutsuu verhojen välistä auringonsäteillä ja orastavalla lämmöllä. Vilhokin nousee yllättävän reippaasti sängystä aamiaiselle. Pian pitää jo käydä rakkaalla terassilla tähystämässä laajalle Palman lahdelle, yli talojen ja pinjojen, siniselle merelle.
Kävelymatka vie tänään pinjametsiköön ja sen keskellä nousevalle linnalle, Castillo de Bellverille. On mukavaa kulkea asunnolta pohjoiseen, rauhalliselle ja siistille asuinalueelle ja kohti kohoavia kukkuloita. Osa Susivuorten asuinalueesta on melkoisen räävittömien kerrostalojen kansoittamaa, mutta pian ylempänä tornitalot vaihtuvat siisteihin yksityistaloihin.
Pian reitti vie pinjametsikköön, Bellverin puistoon. Näin hakeutuvat suomalaiset aina metsään, toteaa Vilho Annikille. Kävely linnalle on helteessäkin miellyttävä, metsä viilentää sopivasti polkua. Nyt on hetki aikaa miettiä, mitä setä linnasta kirjoitti: Castillo de Bellver sijaitsee hallitsevalla paikalla ja on peruskaavaltaan pyöreä linna. Rakennus on peräisin 1300-luvulta, jolloin kuninkaat Jaime II, Sancho ja Jaime III hallitsivat. Linnan nykyasu lienee vuosisatojen kehityksen tuotetta, mutta silti siinä on leimallista goottilainen henki – toisaalta se muistuttaa runsaasti eteläitalialaisia normannilinnoja. Kaiken kaikkiaan linnoituksessa on kaikuja ristiretkiltä ja kauempaa etelästä."
Vilhosta tuntuu aika lailla siltä, että setä on putsannut pöydän linna-arvioissaan. Vilholle tuntuu nyt hyvin riittävän rauhallinen kävely linnalle ja muutama hassu turistivalokuva eri puolilta rakennusta. Turisteja pyörii linnalla taas riittävästi, mutta päivä on vielä nuori ja sää kertakaikkisen upea. Totuus on se, että Vilholla ei ole yhtään energiaa tutustua Palman nähtävyyksiin mitenkään syvällisemmin. Lieneekö syynä työelämän paine rekisteritoimistossa vai jokin muu väsymyksen aihe? Mutta meno tiukassa turistimielessä tuntuu muuttuvan vaan koko ajan rennommaksi.
Linna ja sen juurelta avautuva näköala on nautittu ja paluu pinjametsään on edessä. Lämpö ja suhteellinen rauhallisuus on nautittavaa. Metsässä on toki leikkipuisto ja siellä on muutamia kymmeniä tenavia ohjaajineen, eikä näiden lasten iloa ole hillitty lainkaan. Desibelit ovat kuin huvipuistossa, kun lapset jonottavat pitkään liukumäkeen eikä Vilho voi olla hymyilemättä lasten pidäkkeettömälle riemulle.
Asunnolla juodaan sangriaa ja Vilho ottaa terassilla paidan pois. Nyt on kuuma ja verannalla on ilo istua merta tuijottaen korkeudesta. Meno on niin rentoa, että iltapäivällä ei lähdetä minnekään vaan ainoa seikkailu on siirtyminen makuuhuoneeseen päiväunille.
Ei Vilho kuitenkaan ole sedän sivistäviä opetuksia täysin laiminlyönyt. Jo edellisenä iltana on aloitettu Suetoniuksen kirjan lukeminen. De Vita Caesarum on yksi antiikin tärkeistä klassikoista ja se on käännetty englanniksi täällä Mallorcalla. Käännös onkin nautittavaa tekstiä ja kaikkien näiden vuosien jälkeen Vilho on saanut keisarielämäkertojen kirjan näin viimein aloitettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti