“Uuteen maailmaan tullaan taivaalta, mereltä tai sateenpiekesemältä tieltä, mutta aina ensimmäistä kertaa ja aina uutena ihmisenä.” Niin luki Vilhon sedän matkakirjan mottona. Setä onkin taas kovasti Vilhon mietteissä, sillä ollaan paikassa, josta hän aikanaan puhui paljon: Mallorcalla, Espanjassa.
Vilho on itse sitä sukupolvea, jolle sana “Mallorca” tarkoittaa hyvin vahvasti aurinkorantakohdetta sen pahimmassa merkityksessä. Tenavana Vilho vietiin pikkuauton takapenkillä mökille joka kesä, mutta tuttavaperheet lähtivät Mallorcalle. Siihen sanaan sisältyy aurinkovoiteenmakuisia käsitteitä kuten paketti/seuramatka, lomahelvetti, sangria, rantaleijona ja niin edelleen. Kaiken käsitemassan taustalla alkaa soimaan päässä vielä “ Y viva España”. Mallorcasta tuli varhain esimerkki ylikuumentuneesta, ylirakennetusta lomasaaresta, jossa laatu korvattiin pian kokonaan määrällä. Lentokoneet täyttyivät loma-aikoina ja muulloin Alkosta kannettiin pussikaupalla espanjalaisia viinejä, kun suomalainen teki kuppimatkoja takaisin aurinkoon.
Jo parikymmentä vuotta sitten Mallorcalla ryhdyttiin nostamaan saaren profiilia, räikeimpiä hotellinromuja on purettu ja laatuun muutenkin panostettu. Silti Vilho on kovin ihmeissään edelleen siitä, miten ihmeessä hän on nyt itse Mallorcalle. Kai se lähti jostain pienestä pilailusta. Totta puhuen intohimoisena jalkapallon ystävänä Viho on huomannut, että monet pelaajat viettävät kesälomiaan Baleaarien saarilla, esimerkiksi Formenteralla. Jet-Setillä on aina ollut taloja ja lomapaikkoja näillä saarilla, sillä alue itsessään on aina ollut hieno ja luonnokaunis – eikä saariryhmä sattumalta ole muodostunut suosituksi lomakohteeksi. Saaret ovat kuitenkin kauniita ja lentomatka on eurooppalaisille lyhyt. Pitää siis “tulla taivaalta” ja selvittää minkälainen paikka tarun- ja kauhunhohtoinen Mallorca sisaruksineen on.
***
Vilhon setä ei kuitenkaan puhunut massaturismista, vaan saaren luonnosta, sen monipuolisesta historiasta ja ennen kaikkea alueen merkittävistä asukkaista Sedän Mallorca oli satumainen saari, jossa sai kosketuksen kirjailijoiden ja taiteilijoiden suosimaan miljööseen, toisinaan myös itse taiteilijoihin. Pakkohan se Vilhon on myöntää, että sedän matkakirja Baleaareilta on yksi pääsyy tähän matkaan. Teos on suorastaan huutanut hyllystä huomiota. Lopulta siihen on ollut pakko tarttua, hankkia lentoliput, pistää kirja tuttuun retkireppuun ja lähteä.
Näissä melkoisen ristiriitaisissa taustatiedoissa Vilho on saapunut jälleen Välimerelle. Ensimmäisenä Vilholla on kuitenkin mielessä lepääminen ja sellainen merkillinen asia kuin loma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti