Eipä Vilhon touhuissa tunnu vauhtia olevan lainkaan. Ensimmäinen lomayö on usein hieman rikkonainen ja sängyssä tulee vähän kieputtua. Varsinaisesti täkkiä ei ole tarvittu, mutta Annikki on kiskonut terhakkaasti peittona toimivaa yhteistä lakanaa ja Vilho on pari kertaa herännyt hävittyään vetokilpailun.
Uusi päivä vaikuttaa sään puolesta yhtä epävakaalta kuin edellinenkin. Aurinko pilkottaa välillä, mutta lopulta päivä kääntyy sateeseen – tosin sitä kestää vain pari tuntia iltapäivästä.
Kaksikon aamiainen on ylellisen rauhallinen. Annikki tarjoaa tortillaa, paksua espanjalaista munakasta ja Vilho keittelee espressopannulla kahvia. Espanjalaisesta kahvista Vilho voisi tarinoida pitkäänkin, veijareilla kun on vimmana ujuttaa sokeria kahvinpurujen sekaan ihan yleisesti. Kahvihyllyssä saa sitten silmä kovana etsiä "pelkkää" kahvia sokeristen mezcla-pakettien seasta.
Susivuoret askartelevat kaikenlaista asunnollaan ja vähän väliä mennään terassille katsomaan kiikareilla lokkeja, kyyhkysiä, aavaa merta tai alhaalla puuhastelevia kissoja. Liikkeelle ei päästä sitten millään. Välillä naputellaan tietokonetta ja tuon tuostakin varsinkin Vilholla on jokin ainutlaatuisen tärkeä ajatus, havainto tai muu mietelmä, joka pitää mennä kertomaan vaimolle tuoreltaan. Ulkopuolinen voisi sanoa, että Susivuoret tuppaavat inspiroitumaan matkailusta niin paljon, että he voisivat viettää viikon kyttäämällä vierasta maata ikkunasta ja käymällä vain lähikaupassa – ja valitettavasti arvio on ihan oikea. Susivuoret ovat yksinkertaista väkeä, jotka elävät mitä ilmeisemmin sitä kuuluisaa "sisäisesti rikasta elämää".
***
Sateen alkaessa lähdetään kuitenkin kauppaan, tuohon kaikkien matkojen pääkohteeseen. Kaksikko näyttää huvittavalta sadeviitoissaan ja he tajuavat asian kyllä itsekin. Läheltä risteilylaituria löytyy Carrefourin supermarketin ympärille rakennettu ostoskeskus, jossa pyörii samanlainen kansallisuuskirjo kuin lentokentälläkin.
Ruokaostosten aikana sade on lakannut ja merkittävän kulttuuriretken jälkeen kivutaan taas kotoisalle mäelle. Lounaan jälkeen koittaa Vilhon tähtihetki: päiväunet sohvalla. Tätä ylellisyyttä Vilho usein ajattelee lomaa ajatellessaan; Ensimmäisten lomapäivien raukea väsymys, kiireettömyyden tunne ja mahdollisuus levätä vaikka maailma odottaakin kaikkine nähtävyyksineen.
Illalla tehdään pieni kävelylenkki ja tutustuaan uima-altaaseen, joka on viereisen hotellin pihassa. Altaalle on oma reitti ja käyttöoikeus muutamalta lähitalolta. Kävelyretkellä tavataan muutama alueen kissa ja sitten ylempänä rinteessä paikannetaan Joan Mirón museo, Fundació Pilar i Joan Miró. Myöhemmin iltaa istutaan 18-asteisessa yössä terassilla, kirjoitellen ja keskustellen. Kissat mouruavat vaikuttavasti alhaalla ja katseen vangitsee jälleen yksi lähtevä risteilyalus, Aida Blu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti