Edes Vilho ei voi kieltää sitä, etteikö naapurin ranskalainen pariskunta häiritsisi yöunia tuntuvasti. Kaksikko saapuu kuuden maissa, eikä pulina lopu koskaan viereisessä huoneessa. Seinät ovat kuin paperia, kaiken kuulee niin hyvin, ettei nukkumisesta tule enää mitään. Matkailun pieniä iloja nämä, tuumailee Viltsu. Mallorcalle lennetään hyvin ihmeellisinä aikoina, oikeastaan koko ajan ja nämä lomalentopaketit tekevät sen, että hotelleissakin on herkästi liikettä koko ajan.
Vilho ja Annikki lähtevät hotellista kymmenen maissa ja ihmettelevät hetken alueen ilmettä. Näillä kulmilla on myös lukematon määrä etnisiä ruokapaikkoja, brittipubeja ja monenlaista syöttölää ja juottolaa suomalaisen baarin lisäksi. Kaikkiaan näkymä on aika siivoton – näkyy se, että alue on bileiltojen tankkausseutua. Hieman alempana, rantabulevardin tasolla odottavat sitten yökerhot ja menomestat. Nuorempi väki näkee täällä ehkä elämää ja vipinää, mutta väsynyt Vilho näkee vain lähinnä tahraisia jalkakäytäviä.
Rantabulevardilta noustaan lentokenttäbussiin nro 1.
Kentällä Vilho hoitaa vuokra-auton paperiasiat, saa avaimet ja sitten lähdetään kohti Manacoria, uudelle asunnolle.
Sää on puolipilvinen, lämmin. Sen sijaan tunnelma on ollut tänään heikko – se johtunee matkailun rasituksista, vähäisistä unista ja siirtymistä.
*
Iltapäivällä päästään kuitenkin Manacorin lähelle ranta-alueelle, Cales de Mallorcalle. Susivuorilla on täällä eteläisellä itärannikolla rivitaloasunto viikoksi, eikä muita suunnitelmia sen pidemmälle olekaan.
Rivitaloasunto on loma-asuntoalueella, joka on kuitenkin melko asiallinen. Tässä kohtaa mäkeä on vain yksi pitkä rivi asuntoja ja niiden takana on metsikköä. Ranta on lähellä, mutta sinne ei näe.
Tässä huushollissa Susivuorilla on hieman askarreltavaa, sillä paikka on espanjalaisperheen kesämökki ja muutama juttu Pedron asunnossa on hieman talviterässä. Pienellä järjestelyllä ja astianpesulla saadaan juttuja reilaan ja iltaan mennessä kaksikkomme on kotiutunut hyvin uusimpaan koloonsa. Asunnon hyvänä puolena on ainakin takaterassi, jossa suuren pöydän ääressä on mukava istua ilta-auringossa. Paikka on rauhallinen, talorivistössä on kymmeniä lukaaleja, mutta vain murto-osassa, ehkä kolmessa, on joku paikalla ja taitavat nekin olla enimmäkseen hiljaisia saksalaispareja. Polun päässä on alueen pieni ja siisti uima-allas, mutta sää ei ole aivan niin lämmin, että altaalle tulisi lähdettyä.
Päivän ohjelmaan kuuluu vain kauppakäynti ja majoittuminen. Susivuoret eivät ehdi edes miettiä tulevan viikon ohjelmaa.
***
Kuten niin usein näissä elämän seikkailuissa, tässäkään tarinassa ei päästä Manacoriin, vaikka kunnan alueella toki ollaan. Jokin turhamaisuus Vilhoa vaivaa, sillä hän haluaa otsikkoon ehdottomasti sanan Manacor. Manacor on Rafael Nadal Pareran eli tutummin Rafa Nadalin synnyinkunta ja kotipaikka. Rafa on kaikkien aikojen suurimpia tennispelaajia, "massakenttien kuningas" ja "Manacorin härkä". Välitön ja sympaattinen Rafa on valloittanut tenniksen ystävät ympäri maailman, samoin Annikin. Vaikka Vilho hieman kiusottelee Annikkia Rafasta, niin hän pitää Nadalia kuitenkin aivan käsittämättömän kovana huippupelaajana. Manacorin vasurilla on mitatusti maailman kovin kämmenlyönti, joka pistää pallon pyörimään vinhempaan kuin kenenkään muun lyönnissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti