Susivuoret tekevät pienen kävelyretken asuinalueellaan Cales de Mallorcassa. Oman rivitalopätkän jälkeen on tyhillään olevien valkoisten villojen alue, ja sitten ensimmäinen hotelli. Toisella puolella notkoa on suuria hotelleja ja pienessä pohjukassa on hiekkarantaa 60 metriä ja siellä on melkoista vipinää. Lapset ja lapsiperheet puuhastelevat vedessä ja vesirajassa aamuvarhaisesta alkaen, eikä sää edes Vilhon mielestä ole kovin lämmin. Vähitellen Vilho on matkakilometriensä jälkeen huomannut mediterraneasaation eli välimerellistymisen saaneensa hänet yhä enemmän valtaansa. Vaikka keli on asteiltaan parikymppinen ja puoliaurinkoinen, ei Vilho pidä säätä minään varsinaisena rantakelinä. Paikallistenhan – jos täällä jossain on paikallisia – mielestä on talvi ja uintikelit ovat kaukana takana päin. No, ehkä tästä kannattaisi vaieta, sillä Suomessa ainakin moista ajattelutapaa ei ymmärretä. Eipä Vilho nytkään kulje missään shortseissa, kun ei niin kuuma ole.
*
Hotellien, rantapolun ja muutaman kauppakeskittymän tarjoama näkymä on masentava. Brittien läsnäolo on voimakasta ja siitä seuraa aina myös pubien ja englantilaista aamupalaa tarjoavien kuppiloiden syntyminen turistialueille. Britanniasta tulevat matkalaiset haluavat samaa mitä he saavat kotopuolessakin, mutta lisäksi auringon ja edulliset hinnat. Sama ilmiö toistuu kaikkialla ja siinä on jotain mykistävää Vilhon mielestä. Yllättävää on se, että saksalaiset solahtavat aika helposti maahan kuin maahan, eikä heitä varten ole omia bratwurstibaareja tai saksalaisia ravintoloita. Kaupoissa on saksalaisia sanomalehtiä ja Paulaner-olutta saa kaupoista, mutta pääasiassa germaanit ovat aika näkymättömiä.
Asunnolle päästyä käydään oman asuinalueen uima-altaalla. Vesi tuntuu viileältä, mutta hetken Susivuoret viitsivät siellä kuitenkin pulikoida.
Päivän mittaan Vilho on valmistellut pihalla olevaa tiiligrilliä. Jo edellisenä päivänä Vilho tutki kaikki grillitarvikkeet ja -välineet, joita asunnolta löytyi. Tänään on ollut vuorossa grillitason pesu ja välineiden lopullinen valmistelu. Matkoillaan Vilho on nähnyt usein Espanjassa, Portugalissa ja Italiassa näitä kiinteitä pihagrillejä, joissa on savupiippu. Nyt tällaisen grillin testaamisesta on tehty ihan ohjelmanumero ja hiiletkin on hankittu edellisenä päivänä.
Grillaus käynnistyykin hyvin. Itse hiilet pistetään vaan grillin hyllymäiselle tiilitasolle. Hiilien päällä on siirrettävä grillitaso, jota voi nostaa tai laskea tiilen korkeuden verran, sillä tiilien saumakohdissa on ritilää varten uomat ja itse grillitasossa kaksi kahvaa siirtämistä varten.
Nätisti grilli toimiikin, eikä savuta tai kärytä ympäristöön. Reilut porsaankyljykset paistuvat pian ja kyytipojaksi grillataan pikkuisen paprikaa. Vilholla on apunaan hiililapio, hiilipihdit, paistolasta ja grillipihdit – ne talosta löytyivät. Ei pidä unohtaa harjaa, jolla palotilan saa lopuksi puhdistettua.
Kissoja on alkanut ilmestyä Susivuorten seuraan ja joukko tuntuu vain tiivistyneen grillausiltana. Liharuokien pienemmillekin ystäville löytyy muonaa (viimeistään purkista), joten illan pimetessä kuuden jälkeen kaikki ovat melkoisen tyytyväisiä.
Ennen nukkumaanmenoa Vilho ehtii avata taas sedän Baleaarien matkakirjan ja kuin ensimmäistä kertaa lukee kirja alussa olevan moton: "Meidän ja helvetin välissä on ainoastaan vakaumus."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti