17.10.2015

4. Loputon rantakävely eli pitkän kaavan kautta lyhyesti Palmassa

Susivuoret eivät tällä kertaa odota sadetta lähteäkseen tikankolostaan vaan pitkään kävelyretkeen valikoituu päivän ja matkan toistaiseksi kuumin jakso.

Kaksikkomme on yöllä muistellut lukuisia matkojaan ja pitkä ilta on venähtänyt vähitellen lyhyeksi yöksi. Nyt pää tuntuu hieman raskaalta, mutta komea päivä kutsuu ulos. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta pehmeästi, mutta määrätietoisen lämpimästi. Hellepäivä on myös hyvin kirkas, eikä tuuli tunnu kovin voimakkaalta.

Ensimmäisenä Annikki selvittää läheisessä satamassa tulevan merimatkan lippuasioita – tiketit saadaan printattua automaatista viivakoodin avulla. On hyvä myös tietää etukäteen lähtösataman tarkka sijainti, laitureita kun on Palmassa lukuisia.

Sitten edessä on viisi kilometriä sataman rantakatua kohti katedraalia. Tällä matkalla saa aika kattavan läpileikkauksen erilaisista venetyypeistä, sillä koko matka on satamaa. Pyöräilijöitä menee edestakaisin rantatiellä ja sieltä löytyy peräti pyörätie tätä tarkoitusta varten.

Mitään suunnitelmaa Susivuorilla ei vieläkään ole, mutta katedraali tuntuu vetävän puoleensa. Pääkirkko on komea kauempaa, mutta lähempänä se hieman hukkuu muiden rakennusten joukkoon. Sisään on pääasymaksu, eikä Vilholla ole mitään kiinnostusta nyt mennä tutkimaan goottilaista kirkkoa sisältä. Retki jatkuu hortoiluna vanhassa kaupungissa. "Näin kierrämme kohteita, enimmäkseen vielä melko kaukaa", toteaa Vilho vaimolleen.

Kaupunkipyörinnän jälkeen edessä on paluukävely kotiin ja matka alkaa tuntua melkoiselta vaellukselta. Liikunta tekee kyllä hyvääkin. Lähikaupasta haetaan täydennyksiä ja Vilho saa voimailla 12-litraisen vesipaketin kanssa takaisin kotirinteille.

Kotona syödään salaatit hengenpitimiksi ja myöhemmin Annikki valmistaa mustaa mustekalariisiä. Kahvin kanssa on jälkiruuaksi Gijonin turronea, öljyistä, perinteistä mantelilevyä.

Illalla Vilho palaa parvekkeelle; merinäkymästä on vaikea saada kyllikseen, eikä edes saapuva pimeys hiljennä vesiliikennettä sen kummemmin kuin kissojen mouruamistakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti