Viimeinen päivä Menorcalla osoittautuu säältään kenties viikon parhaaksi. Tuuli on hyvin maltillinen ja yö on ollut siten rauhallinen. Myrskyöinä talon katto, antennit ja kulmat soittivat melkoista sävelmää ihan siksi, että tuuli pyöri rakenteissa. Takana on siis hiljainen yö ja auringon noustessa kahdeksan maissa todenteolla, lämmin alkaa myös.
Illan pakkaukset viimeistellään aamiaisen jälkeen ja tavarat ovatkin pian kasassa. Alkaa tuttu asunnon tarkastaminen ja auton lastaus. Annikki ja Vilho katsovat lähteissään asunnot ja hotellihuoneet siten, että kummatkin katsovat koko huushollin läpi. Silloin mikään ei jää huomaamatta eikä tavaraa jää nurkkiin koska silmä on jo tottunut siihen. Isäntä jumittaa jossain vielä yhdentoista jälkeenkin, joten Susivuoret lähteävät ja jättävät huushollin eteläamerikkalaistaustaisen siivoojakaksikon haltuun.
Auton vuokraus jatkuu iltapäivään ja lautta lähtee vasta illalla, joten vielä on aikaa seikkailla saarella. Susivuoret tutkivat vieä lisää saaren etelärantaa ja etsivät muutamaa muinaismuistopaikkaa. Kahta kohdetta etelässä, Es Migjorn Granin ja Sant Tomasin välisen tien varressa ei lainkaan löydetä, koska mitään kylttejä ei ole missään. Vilhon setä oli nämä kivet vielä löytänyt jonkun paikallisen avulla. Tien päässä on laaja loma-asuntoalue, jossa on kyllä elämää, mutta meno melko hiljaista. Asukkaat ovat valtaosaltaan selvästi brittejä näissä lomakylissä, joissa ei koskaan aiemmin ole ollut mitään alkuperäisasutusta.
Yksi muinaismuisto kyllä paikannettaan Ferreriesin kaupungin lähellä, tiellä Me-20, mutta sikäläinen yksityistie käy niin kelirikkoiseksi peltojen keskellä, että retkeltä on palattava ennen kuin pikkuauto hajoaa. Susivuoret löytävät kuitenkin joltain aikakaudelta peräisin olevan kivisen majan, joka on holvattu nätisti pyöreäksi ja kappelimaiseksi tilaksi. Sinne pääsee sisäänkin. Missään ihan vastaavassa kivimajassa ei olekaan tullut käytyä, toteavat Susivuoret. Varsinainen esihistoriallinen kohde jää muiden matkailijoiden löydettäväksi – se on kyllä saavutettavissa vähän eteenpäin farmitietä pitkin. Vilho oli vain hieman kyllästynyt rallimaastoon väistettyään viittä hevosta ja sitten räyhäkästä nelivetoa Alkaa tehdä mieli päästä autosta ehjänä eroon.
Kivijahti julistetaan nyt kokonaan päättyneeksi ja Ferreriesin kaupungista yritetään löytää lounasta. Pikkukaupunki on lauantainakin aika unelias, mutta heti pian silmään osuu Rías Baixas -niminen ravintola, joka on selvästi jo avannut ovensa. Susivuoret marssivat tähän galicialaiseen ruokapaikkaan. Rías Baixas -sanapari tuli heille tutuksi retkellä Luoteis-Espanjaan pari vuotta sitten, sillä tuota maan kolkkaa sanat tarkoittavat. Galiciassa Ría tarkoittaa merenlahtea, joka on yleensä samalla joen laskupaikka ja tämä jokimainen lahti tarjoaa erinomaisen kalastusalueen. Rías Baixas tarkoittaa "alempia Rioja", jotka ovat etelämpänä, lähellä Portugalia, sillä pohjoisempana Galiciassa on "ylemmät riat" A Corunan kaupunkin ympäristössä.
Galiciasta ja tästä ravintolasta löytyy laadukasta, merellistä muonaa. Paikka on hyvin siisti, palvelu ystävällista ja nopeaa, eikä ruuassa ole valittamista. Annikki syö simpukoita paikallisella juustolla maustettuna ja Vilho tilaa merellisen paistoksen, jossa mustekalaa, ja simpukoita kyydittävät perunat, sipulit ja paprikat. Annos tarjotaan ruukkumaisessa saviastiassa. Pöytään tuodaan vielä vadillinen ranskalaisia perunoita varmistamaan, ettei annos jää liian pieneksi. Itse asiassa Susivuoret ovat jo syöneet alkupalana matkan maittavinta leipää, joka on tarjottu aioli-valkosipulimajoneesin kera.
Annikki vaihtaa muutaman sanan päätarjoilijan kanssa ja keskustelu käydään akvaariolla, jonne Vilho on Annikin vetänyt. Altaassa liikuskelee jos jonkinmoista saksiniekkaa menorcalaisesta atlanttiseen hummeriin. Nämä veijarit eivät todellakaan ole mitään pieniä rapuja, vaikka menorcalainen serkku onkin valtameren kaveria vaatimattomampi. Tuoretta kalaakin toimitetaan juuri ravintolaan laatikossa. Vilho vilkuilee vielä akvaarioon ja huomaa siellä verkkopusseissa ostereita ja simpukoita. Isännälle joudutaan toteamaan, ettei kotivesillä ole mitään näistä merenelävistä, ainoastaan Annikin kynnenpituisia katkoja. Ravintolan omistaja on kuulemma Galiciasta, joten siinä syy paikan suuntautumiseen luoteeseen näissä asioissa. Isäntä toteaakin, että menorcalainen ja galicialainen keittiö tarjoavat “onnistuneen fuusion” merenherkkuasioissa. Rías Baixas -ravintola Ferreriesissä kannattaa muistaa, jos pitää merellisestä ruuasta ja on valmis maksamaan pikkuisen laadusta.
*
Lounaasta vahvistunut kaksikko lähtee lentokentälle. Annikki on tosin ennemminkin siirtymässä höyhensaarille autossa, joten Vilho joutuu käymään dialoginsa milte keskenään. Repsol-huoltoasemalla tankataan bensaa litrahinnan ollessa hieman alle 1,20 euroa/litra. Sitten lyhyt matka lentokentälle ja auton palautus samaan paikkaan, mistä se haettiin. Se käy helposti. Taksijonosta otetaan kyyti satamaan ja siellä ollaan taas kaikkien tavaroiden kanssa Menorcan taivaan tarjotessa kuumaa aurinkoa.
Laivaan pääsyä saadaan odotella pitkään, mutta siihen on varauduttu ja sää on, kuten sanottu, erinomainen. Varustepussista löytyy tölkillinen yhä viiileää sangriaa ja se on enemmän kuin passelia juomaa tähän tilanteeseen.Nyt on aika jättää kivien ja tuulien Menorca taakse. Mukava paikkahan tämä on ollut, tuumii Vilho, rauhallinen ja jotenkin Mallorcaa maltillisempi.
Laiva lähtee viideltä, jopa viisi minuuttia etuajassa. Valoisaa on vielä kaksi tuntia. Keli merellä on erinomainen, lähinnä myotätuulta eikä maininkeja käytännössä ole. Kyyti on tasaista ja laivassa on hyvin tilaa. Alus on muuten lähtenyt Kvarner-Masa Yardsin Turun telakalta maailmalle 1993 ja kantaa nimeä Juan .J. Sister. Nojatuoliosaston seinällä on kymmeniä kaupallisen laivaston aluksia esiteltynä tauluissa. Sieltä löytyy myös kaksi Wärtsilän rakentamaa alusta.
Mallorca näkyy pian jo horisontissa ja matka kestää etupäässä siksi pitkään, että edessä on sama kierto kuin viimeksikin, koska kohteena on saaren takana sijaitseva Palma. Vilho toteaa Annikille, että aika ei sinänsä mene hukkaan, sillä yleensä nämä illat on istuttu tiiviisti asunnolla; nyt istutaan laivassa ja syödään eväitä, katsellaan kannelta ja otetaan kuutamosta merihenkisiä valokuvia.
Yhdentoista jälkeen yöllä ollaan taas Palmassa ja rantabulevardin menomestoissa on lauantain huuma alkamassa. Susivuoret kiskovat laukkujaan tunnettujen yökerhojen ohi ja sitten ylös mäkeä pitkin kohti edullista hotellia. Lähellä on "Suomalainen Baari Bosque Pia ja Pepe", joka vaikuttaa sangen kuolleelta tai sitten paikka on kunnon remontissa. Listalla on kuitenkin lihapullia ja muuta mukavaa.
Hotelliin ehditään juuri ennen puoltayötä. Paikka on vaatimaton mutta siellä päästään nukkumaan hetken ennen matkan jatkumista. Palman yö on lämmin, tumma ja täynnä lauantain tuntua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti