Yöllä koko rakennus tuntui soivan myrskyssä ja sama puhallus jatkui aamullakin. Annikki avasi terassin oven jälleen kisalle ja pian muutkin saivat aamiaista.
Nyt Susivuorten suuntana oli Menorcan länsipää ja Ciutadellan kaupunki. Päätie Me-1 on se selkäranka, joka kulkee Menorcan päästä päähän ja kaikki muut tiet ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia tästä väylästä.
Jo hyvin lähellä Ciutadellaa, Susivuoret lähteävät jälleen seuraamaan kivimuurisille sivuteille opaskylttejä ja löytävät lopulta päätien eteläpuolelta Torretrencadan talaioottikylän.
Piskuisella parkkipaikalla on yksi auto ja edessä on pieni seikkailu pellon laidassa muinaismuistoalueelle. Ei siis kassoja tai opaskeskuksia, mutta itse Torretrencadassa on kyllä selitekylttejä.
Paikka on Vilhon mielestä asiallinen, mutta täälläkin tuulee, kuten koko saarella ja pipon voisi laittaa päähän. Tuiverruksesta huolimatta aluetta tutkitaan huolellisesti. Täällä on tuttu talaioottitorni-kivikasa ja sitten erikoisuutena vesisäiliönä käytetty luola, joka on kuin katettu allas. Kallioon on kaiverrettu myös hautakoloja. Vielä löytyy mahdollisia asuintalojen jäännöksiä. Lopuksi päästään tutkimaan taulaa, joka on verrattain avoimessa tilassa – tämän ympärille ei ole rekonstruoitu mitään kivikehää, vaikka sellainen varmasti on ollut entisöijien mielessä. Taula on tuettu apujalalla, mutta kaikkiaan komea.
Sitten matka vie päätielle ja melkein tiellä pysytäänkin seuraavalla pysähdyksellä, sillä Naveta des Tudons on aivan pikatien laidassa. Tämä on keskeinen turistikohde näistä muinaismuistoista, sillä se on todella helposti saatavilla ja lähellä Ciutadellan kaupunkia.
Kahden euron lipun kanssa päästään pellolle ja tarkastelemaan paikan ainoaa nähtävyyttä, hienoa navetaa, laivanmuotoista hautaröykkiötä. Naveta des Tudons on hienosti ladottu hautamonumentti, siinä on ripaus pyramidien arvokkuutta. Hauta on 14,5 metriä pitkä, 6,5 metriä leveä ja 4,55 metriä korkea. Muodoltaan se muistuttaa katollaan olevaa laivaa, toisen päädyn ollessa suora ja toisen laivamaisesti kaartuva. Haudasta on löydetty sata luurankoa ja joitain pronssiesineitä.
Hauta on ollut pitkään käytössä, ilmeisesti 1200-750 eKr. ja sitä kuvataan "kollektiiviseksi ossuaarioksi", sillä alempi kammio on toiminut vainajien luuvarastona ja ylempi ilmeisesti ruumiiden kuivaamiseen ja lihojen poistamiseen niistä.
Navetaa ympäröivä kivimuuri on modernia työtä, suojaamassa kohdetta. Kammioihin ei pääse, mutta päädystä sisään pääsee tirkistämään.
Touhu jatkuu hautatunnelmissa, sillä seuraava paikka on Necròpolis de Cala Morell, Ciutadellasta koilliseen. Täällä on luolahautausmaa loma-asuntoalueiden välissä. Paikalla on parkkipaikka ja opasteita, muttei maksua tai valvontaa.
Luolat alkavat heti tieltä; ne on kaiverrettu tai kaivertuneet paikan pystyyn kallioseinään. Osa luolista on tilavia, varsinaisia kaksioita ja niissä mahtuu oikeastaan kaikissa seisomaan. Tästä paikasta pitävät turistit, sillä se on niin lähellä tietä ja asutusta, mutta luoliin kiipeillessä saa olla varovainenkin, sillä niihin mennään luonnon omia portaita pitkin ja paikka on kaikkiaan aika luonnonvarainen. Susivuoretkin pääsevät seuraaman vanhemman espanjalaisrouvan seikkailua korkokengissä näissä koloissa ja siinä onkin jännitystä kerrassaa päivään.
Lokeroisen kallion jälkeen matka vie rantaan Cala Morellissa, sillä sielläkin piti olla jotain nähtävää. Jos jotain loma-asuntojen välissä on, niin sitä ei löydetä eikä oikein osata etsiäkään, mutta tuuli on jo niin kovaa, että ilmassa lentää vettä ja autonovia ei meinaa saada auki. Nyt on mentävä takaisin sisämaahan.
Poblat talaiòtic se Torrellafuda on seuraava pysähdys, kun päätietä lähdetään takaisin itään. Pienen tien jälkeen löytyy pieni parkkipaikka ja taas mennään pellonreunaa alueelle. Ei siis lippuja eikö valvontaa, mutta kyltit kylläkin. Paikkaa hallitsee korkea ja suuri talaiootti ja niityn takana on paikan tärkeä juttu: hyvä pätkä talaioottien puolustusmuuria hyvässä kunnossa. Siinä on parikin kulkuaukkoa vielä jäljellä.
Täällä on vielä komea taula ja sen oheiskivet, aika kapeassa kehässä, miltei sumpussa. Taula, tuo megaliittinen t-kirjain on matala, parimetrinen, mutta jylhä. Paikalla ei varsinaisesti ole kova ryysis, sillä ainoastaan kaksi muuta ihmistä siellä liikkuu, ranskalainen nuoripari.
Sitten alkaa olla muinaismuistomittari taas päivälle täynnä ja kivinen tie muuttuu pikitieksi ja päästään kotiin itäpäähän. Ennen kuitenkin poiketaan Mahónissa kaupassa, jonka tunnuksena on ostoskärryjä työntävä jänis – se logo on kovasti Annikin mieleen, vaikka Vilho pitääkin moista jänistyyppiä aika vaarallisena. Marketti on suuri ja ihan kiinnostava, ainakin erilainen tarjonnaltaan kuin tutummat. Sitten päästään taas kotiin. Siellä odottaa kissa ja tuttu tuuli jatkuu yhä.
Illalla nautitaan puolivalmispaellaa ja merenherkut maistuvat erinomaisesti. CL-pelit jatkuvat, mutta TV ei näytä mitään, joten on tyytyminen radiolähetykseen. Espanjalaisjoukkueita on kentillä 3 samaan aikaan, joten selostajajoukolla on kiireinen ilta. Moista vipinää kuunnellessa voi itse rauhoittua ja järjestää kivisiä ajatuksiaan päivän ajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti