9. Ravenna eli Vilho ja miljoona mosaiikkia

Tuuli on kerännyt melkoisen määrän irtolehtiä Vilhomobiilin pyyhkimien alle konepellin rakosiin. Auto pakataan taas ja uusi päivä käynnistyy liikenneympyrästä. Tie vie Ravennaan ja siellä alkaa melko tuttu pyöriminen parkkipaikan haussa. Kuin varkain pysäköintipaikka löytyy sivukadulta, itse asiassa erittäin hyvästä paikasta, ja lopulta helposti.

Kaupunginmuurin vieressä, mutta edelleen ulkopuolella, Annikki ja Vilho painelevat cappucciolle ensimmäiseen baariin. Siellä on vain paikallisia ja maitokahvi on retken paras tähän mennessä. Portista päästyään kaksikkomme on kävelyalueella - Ravennassa tosin pyöräillään erittäin paljon, mutta moottoriliikennettä ei ole monilla keskeisillä kaduilla.

Mitä Ravennasta voisi sanoa? Kaupungissa on nippu keskiaikaisia varhaiskristillisiä kohteita, jotka kuuluvat UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Käytännössä tämä tarkoittaa ensinnäkin kirkkoja, kappeleita, kastekappeleita ja mausoleumeja, joissa on mykiståviä mosaiikkeja. Mosaiikit ovat Ravennassa niin vahvaa tavaraa, että on helppo unohtaa itse rakennusten merkittävyys. Mosaiikkeja löytyy myös muualta ja tietysti esineistöä ja ties mitä.

Vilho yrittää vähitellen tajuta sen, miten Ravenna nitoo monet asiat hänen matkoiltaan yhteen. Antiikki kohtaa Ravennassa keskiajan, itäinen Rooman valtakunta kohtaa läntisen. Bysantti on täällä yhtä vahvasti läsnä kuin Istanbulissa. Tosiaan, mieleen palaa keisareiden kolme pääkaupunkia: Rooma, Konstantinopoli ja Ravenna. Etelä ja pohjoinenkin yhdistyy Italian mittakaavassa, mosaiikkitaide kun on samaa jatkumoa etelän normannialuiden kanssa Pugliassa ja Sisiliassa.

Näitä asioita Vilho ei ehdi kuitenkaan liikaa miettiä, sillä viimeaikainen tahti kohteiden kiertämisessä on sitä luokkaa, että sankariamme itseäänkin hämmästyttää. Vilhon on piirrettävä paperille Ravennan kohdeluettelo päivän osalta päästäkseen edes vähän mukaan jalkojensa tahtiin:

*Basilica di San Vitale
*Mausoleo di Galla Placidia
*Domus dei Tappeti di Pietra, Chiesa S. Eufemia
*Battistero Neoniano
*Cappella Arcivescovile (Museo arcivescovile di Ravenna)
*Basilica di Sant'Apollinare Nuovo 
*Battistero degli Ariani
*Mausoleo di Teodorico


Vilho ei ole saanut superlatiivivarastoaan kunnolla täydennettyä Pisan ja aiempien seikkailujen jälkeen, joten hehkuttaminen on nyt jätettävä. Niille, joita tämänkaltaiset kohteet kiinnostavat, Ravenna on välttämätön paikka. Tyydymme siis vilhomaisesti vain pariin lauseeseen paikkaa kohden:


*Basilica di San Vitale
- vaikuttava rakennus. Kodikas kirkko, jossa mosaiikkilattiaa on tallella ja tietysti häikäisevät seinämosaiikit.  Vilho ja Annikki ihastelevat lattiassa olevia yksinkertaisia sorsa- ja nokikanamosaiikkeja, muiden vieraiden pillahtaessa itkuun värikkäiden seinämosaiikkien edessä. Maailmanluokan nähtävyys.


*Mausoleo di Galla Placidia
- edellisen kirkon takapihalla oleva todella pieni kappelimainen mausoleumi, jossa on väkevää mosaiikkipintaa runsaasti. Helmi. Menette sinne kuitenkin itse lopulta ja kerrotte kaiken hienommin.


*Domus dei Tappeti di Pietra, Chiesa S. Eufemia  
- ei kuulu yhteispääsylipun piiriin, vaan maksetaan erikseen.
S. Eufemia -kirkon kellarissa olevia lattiamosaiikkeja alkuperäisellä paikalla - olkoonkin että kaksi tärkeää kuvakenttää on rakennettu uudestaan seinälle. Vilho on erityisen mieltynyt "Hyvä paimen" -mosaiikkiin, jossa on nuori jannu lampaita valvomassa. Suositellaan vain paatuneille mosaiikkien ystäville, sillä kohde on vaatimaton mainttuja kahta kuvaa lukuunottamatta. Toisaalta, käynti pohjalla ja maan alla virkistää aina (varhaiskeskiaikainen/antiikkinen katutaso on suunnileen tämän päivän kellarissa).

*Battistero Neoniano
- tyylikäs tiilirakennus ja sisäpinta kokonaan koristeltu taidokkaasti. Vaikuttava kasteallas hallitsee keskilattiaa. Neljäsataaluvulta. Tärkeä.


*Cappella Arcivescovile (Museo arcivescovile di Ravenna)
- täällä ei saa valokuvata, joten Annikki ja Vilho joutuvat turvautumaan kakkosvaihtoehtoon: kohteita on katseltava. Kappeli on erittäin hieno ja se sijaitsee museon sisällä. Kaksikkomme katsoo museosta vain muutaman esineen ja sitten kappelin. Tarkkaan pitää katsoa Ravennan ensimmäisen arkkipiispan Maximianuksen istuin. Se on puuta, mutta päällystetty norsunluulla. Tuolissa on lukuisia kuvakenttiä taidokkaasti kaiverrettuna.

Itse kappeli on kerrassaan hieno, piskuinen timantti mosaiikkeineen.

*Basilica di Sant'Apollinare Nuovo
- huikea halli. Pitkåt kuvakentät keskilaivan etelä- ja pohjoisseinillä, tietysti myös alttarisuunnassa. Runsaasti lammasmosaiikkeja vilhoille ja vilhonmielisille. Tottapuhuen tärkeä, suuri, mykistävä kirkko. Sisäpihalla luostarikäytävien vieressä viiniköynnöksiä jossa edelleen rypäleitä täysinä terttuina. Kannattaa käydä siis pihan perällä toiletissakin.

*Battistero degli Ariani
- toinen kastekappeli- sisäänpääsy on ilmainen ja turistit eivät laumoina löydä paikkaa, koska se ei kuulu multikohdelippuun. Hieno ja rauhallinen paikka, maltilliset mosaiikit katossa ja paljaat seinät. Kuvia pidetään Battistero Neonianoa rahvaanomaisempana, mutta sopii itse tehdä mosaiikkina parempia ja vähemmän kansanomaisia!  Vilho kiinnittää jälleen huomion muinaiseen katutasoon, joka lienee ollut 100-140 cm alempana. Rauhoittavan vaatimaton ulkoapäin, kirkon muodostamassa hiljaisessa umpikujassa.

Vilho ei kiistä sitäkään, että hän marssi kappelin viereiseen pastaravintolaan lounaalle. Muona oli kerrassaan mainiota. Vilho ehti kuitenkin jo ihmetellä missä vaimon grillatut vihannekset viipyivät. Niitä kannatti kuitenkin odottaa. Suositus siihenkin kohteeseen.

*Mausoleo di Teodorico- Vilhomme ajelee kaupungin laitamalle. Mausoleumi seisoo kuin paksu valkoinen raketti melkoisen tyhjällä kentällä. Omaa jylhää estetiikkaansa. Sisältä löytyvä, arkkuna toiminut porfyriamme on yhtä mykistävä kuin tonnien painoinen mausoleumin kansikappale. Vilho on yksin hetken mausoleumin ala- ja ylähuoneessa. Kiven sisällä on samanlainen tunnelma kuin pyramidin hautakammioissa. Niissä pienissä sekunneissa on jotain mykistävää, arvokasta.

Kohteella ei ole samaan aikaan muuten yhtään muuta turistia lokakuisena iltapäivänä. Eikä lippukassaa lukuun ottamatta muuta henkilökuntaa.

Parkkipaikka. Auto. Navigaattori. Aurinkolasit. Valot päälle. Ovet lukkoon. Maantie, rakkaus liikkumiseen, surkea infrastruktuuri ja maa, jossa saa yksin noudattaa ajonopeuksia. Kytkin, jarru kaasu, vaihteet. Tie vie kaupungin ulkopuolelle, Classeen. Siellä odottaa vielä yksi punatiilinen kirkko ja illaksi jälleen yksi hotelli.