Aurinko pistää silmään ja sankarimme tarkastaja Tavernello herää vähitellen.
Hänellä ei ensin ole aavistustakaan, missä on, sitten mieleen palaavat nopeasti suomalaisjahdin yksityiskohdat. Hän avaa silmänsä ja näkee huoneessa seisovan konstaapeli Peronin. Tavernellon puhelin löytyy taskusta ja kello näyttää aikaa 10:04. Siis yli kymmenen!
- Huomenta, dottore, sanoo Peroni.
- Huomenta Peroni, miten ihmeessä että ole herättänyt minua aiemmin? Kello on ties mitä ja ne suomalaiset ovat varmaan kiertäneet jo kivet poikineen ja kadonneet ties minne pinacotecaan!
- Dottore, ei hätää! Halusin, että te saatte nukkua riittävästi. Suomalaiset ovat edelleen majapaikassaan tuossa puolen kilometrin päässä, virkkoo Peroni.
- Vai niin - mistä te sen tiedätte, Peroni?
- No, rauhoittukaan tarkastaja, soitin sinne majapaikkaan.
- Te soititte sinne? Tiedätte hyvin, että tehtävämme on salainen ja meidän tulee toimia diskreetisti. Tavernello on nyt jo täysin hereillä ja alkaa hermostua.
- Mutta dottore! Majoituslaitoksessa vastasi puhelimeen talon isoisä, jolta vaadin täydellistä yhteistoimintaa. Lisäksi vieläpä selitin tälle papalle, mitä “diskreetisti” tarkoittaa. Hän oli motivoitunut ja lupasi vaieta kuin halkopino.
- Halkopino?
- Kyllä, halkopino. Minulle jäi sellainen käsitys, dottore, että mies oli menossa puita tekemään. No, joka tapauksessa ne viikingit ovat edelleen majapaikassa ja pappa soittaa minulle, kun he lähtevät. Diskreetisti. Te voisitte nauttia nyt aamiaista, tarkastaja. Tarjolla on aivan loistavaa spremutaa. Tarjotin on tuolla pöydän ääressä.
- Eivät ne ole viikinkejä, sanoo Tavernello.
- Mitä sanoittekaan, dottore?
- Että eivät ne suomalaiset ole viikinkejä, toistaa Tavernello.
Tavernello on nimittäin lapsena lukenut paljon viikingeistä. Nuorena hän halusikin merelle, halkomaan aaltoja ja valtameriä, löytämään salattuja mantereita. Peronille nämä asiat eivät kuitenkaan kuulu, joten ääneen hän sanoo ainoastaan:
- Eivät ne suomalaiset mitään viikinkejä ole. Viikingit tulivat Norjasta ja Tanskasta, muutama Ruotsista. Ei Suomesta.
Ensimmäistä kertaa konstaapeli Peroni on hiljaa edes tuokion verran. Sitten keskustelu jatkuu:
- Pahoittelen, dottore. Eivät ole siis viikinkejä. Mutta tuo spremuta on ensiluokkaista, maistakaa vaikka itse.
Taverenello nouseekin vuoteesta ja tajuaa vähitellen olevansa täydessä vaatetuksessa kenkiä lukuun ottamatta. Eipä ihme, että puhelinkin löytyi taskusta, kun housutkin ovat edelleen jalassa. Sängyllä on nippu meneillään olevan tapauksen papereita ja suussa on surkea maku.
Mutta nyt pitää toimia. Tavernello nouseekin nopeasti pöydän ja aamiaisen ääreen. Ja oikeassahan Peroni on, spremuta on todella hyvää.
***
Suomalaisten jäljillä Tavernellon hämmennys vain kasvaa. Siinä ei ole mitään erikoista, että he menevät aamukahville lähimmälle huoltoasemalle. Siinäkään ei ole enää mitään ihmeellistä, että konstaapeli Peroni tuntee huoltamon perinpohjaisesti ja kertoo, että paikasta saa erinomaisia paninoja. Mutta huoltoasemalta lähdön jälkeen suomalaiset pyörivät etsimässä jotain läheiseltä pienteollisuusalueelta - ilmeisen turhaan - ja sitten yhtäkkiä lähtevät jonnekin kovaa kyytiä pitkin pikkuteitä. Sitä episodia Tavernello ei tajua.
- He menevät luostariin, sanoo Peroni.
- Luostariin?
- Kyllä, Monte Oliveto Maggioreen, ispettore. Tämä tie vie sinne. Sinne muutkin turistit menevät.
- He eivät ole mitään “muita turisteja” Peroni, sanoo tarkastaja. - Me emme tiedä mitä he ovat tai mitä he tekevät, muistakaa se. Tavernello on mielessään, että hän voi hieman laittaa konstaapelia järjestykseen, vaikka samalla hän onkin mielessään siitä, että Peroni todella tuntee näitä seutuja.
Ja toden totta. Abbazia di Monte Oliveto Maggiore on suomalaisten kohde. Peroni ja Tavernello ajavat kävelevien suomalaisten ohi autollaan ja jättävät autonsa munkkien invapaikalle päärakennuksen viereen. Muutama paksu amerikkalainen risteilyvieras katsoo vieroksuen tätä autoilua, mutta ainakin rouvashenkilöt ovat kuin sulaa vahaa, kun konstaapeli Peroni nousee ajoneuvosta aurinkolasit ja valloittava virne kasvoillaan, näyttäen pirun tärkeältä ja viralliselta. Joku amerikkalaisrouvista voihkaiseekin, mikäli Tavernello kuulee oikein.
Tavernellokaan ei tosin tiedä minne mennä, vaan seuraa nytkin Peronia alamäkeen ja kohti luostarin pylväskäytävää. Kuin ennakoiden Tavernellon kysymyksiä Peroni lausuu: "Tulkaa tänne, ispettore, tänne ne kuitenkin tulevat." Ja oikessahan Peroni on, sinnehän ne tosiaan tulevat hetkeä myöhemmin.
Luostarikäytävän yläkerrasta Tavernello pääse todistamaan tuttua näytelmää: Susivuori katsoo lumoutuneena, intensiivisesti freskoja. Mistä ihmeessä tässä on kysymys, mitä se pässinpää noissa maalauksissa näkee?
Loppupäivä on vähintään yhtä erikoinen. Susivuori ajaa Sienaa kohden, käy lounaalla ja sitten tekee huikeita harhautusliikkeitä Sienan edustalla. Sitä pyörimistä ei voi selittää mitenkään muuten - eikä sitä, että poliisit todella hukkaavat suomalaiset jossain vaiheessa. Lopulta Peroni ajaa auton muurien sisäpuolelle, pysäköi sen vanhusten ambulanssille varatulle paikalle aivan historiallisessa keskustassa. Virkamiehenä on mukava ajella hankalissakin paikoissa, on Peronin toteamus. Konstaapeli onkin vakuuttunut, että Susivuori pyörii jossain Sienan Campolla kameransa kanssa ja kuinka ollakaan, hän on aivan sattumalta oikeassa. Poliisivoimat pääsevät mukaan taas hevosralliin.
Kamala tahti jatkuu. Eniten Tavernello on hämmästynyt Susivuoren vaimon jaksamisesta. Vaalea nainen, jonka nimi oli jokin Annichi tai vastaava, tuntuu samanlaiselta kilpajuoksijalta kuin Susivuori. Mitä ihmettä ne oikein etsivät kameroidensa kanssa? Kohteelta toiselle mennään kuin tuli hännän alla. Suurin osa italialaisista miehistä lopettaa kokonaan juoksentelun, kun he saavat pyydykseen tuollaisen vaalean naisen. Ilmeisesti pohjoisessa ravaaminen sitten vasta alkaa, niinkö? Miten tämän asian ilmaisee raportissa neutraalisti tai tieteellisesti?, pohdiskelee Tavernello.
Pohdinnoille ei ole pitkää aikaa, sillä suomalaiset loikkivat jo autolleen ja kaahaavat sitten taas ikuisia sivuteitään pitkin Firenzeä kohden. Jumalauta - Siena 58 minuutissa ja 43 sekunnissa! Tavernello on valmis lyömään vetoa siitä, että Susivuori menee seuraavana päivänFirenzeen, siellä Uffizin galleriaan, jähmettyy tunniksi Botticellin Nascita di Veneren eteen ja laukkaa sitten koko muun kaupungin läpi vartissa. Siihenhän kaikki viittaa tähänastisessa materiaalissa. Tätä ajelua ja kulttuurikäpistelyä jatkuu varmaan Milanoon asti ja sitten se kirottu Susivuori ajaa Alppien halki Münchenin taidemuseoon.
Tavernellon päätä alkaa särkeä. Olisi pitänyt paneutua enemmän niihin viikinkeihin ja veneilyyn - nytkin hän voisi olla rannikkovartiostossa töissä, kenties vaikka unelmakomennuksella Gardajärvellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti