Aamu on sumuinen ja kostea, mutta vähitellen aurinko saa yhä vahvemmin alaa taivalla ja päivä lämpiää. Tänään ei mennä minnekään, eikä tehdä juuri mitään.
Silti Vilho pistää paperiasiansa kuntoon: auton kilometrit päivää kohden päivitetään vihkoon, menolaskelmat tehdään rahakuluista ja loput varat lasketaan - ne täsmäävät sentilleen, sillä senttien kanssahan tässäkin maassa pelataan.
Lisäksi Vilho tarkistaa muistiinpanojaan ja tekee matkakertomusta. Vähitellen kaikki alkaa olla kunnossa, tosin aamuisen cappuccinon jälkeen hän ehtii keittää vielä pannullisen espressoa. On mukavaa saada kaikessa rauhassa listansa kuntoon, ladata laitteiden akut ja järjestää tavarat.
Avarassa toscanalaisessa talossa tähän on mukavasti tilaa, samoin rauhaa naapureilta ja muulta maailmalta.
Auringon lämmittäessä pihaa, Vilho kävelee siellä ympäriinsä ja katsoo suurta hernepensasta, granaattiomenapuuta ja sypressejä. Hän laskeutuu alemmaksi rinnettä oliivipuiden muodostamaan metsikköön. Liskoja vilahtelee siellä täällä, puissa on lintuja. Kauempana näkyy verratonta maalaismaisemaa, jota tuttu kotitie halkoo.
Vilho keittää jälleen tuorepastaa ja sen kanssa on tarjolla toscanalaista jänisjauhelihakastiketta. Ruokaa on riittävästi ja se syödään ulkona, kirkkaaksi kääntyneessä auringonvalossa. Lasissa on on oman kylän chiantia aterian kyytipojaksi. Lähikaupasta sai Montespertolin viinejä ja Vilhohan latoi niitä kyytiin reilusti.
Nyt onkin mainio ilta juoda viiniä ja seurata viikonlopun pelejä, ottaa rauhallisesti ja olla suuremmin tekemättä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti