7. Peroni raportoi: Susivuoret Volterrassa

Konstaapeli Marco Peroni raportoi:

Susivuori lähti lopulta sumuisena aamuna toscanalaiselta asunnolta. Hän jatkoi tyypillistä pikkutieajeluaan (se on: välttäen pääväyliä). Suuntana oli Volterra.

Volterassa Susivuori kiersi vaalean vaimonsa kanssa kaikki mahdolliset kohteet kovaa kyytiä. Auto oli jätetty bussiaseman luo maksulliseen parkkiin. (Peroni mainitsee lisäksi, että hän ajoi itse kiesinsä historiallisessa keskustassa olevan leipäkaupan ikkunan eteen ja jätti autonsa siihen, mutta tämä mainita on poistettu loppuraportista).

Koska Volterra on tunnettu etruskikaupunki, Susivuori paineli ensimmäisenä (alkuperäinen lause: ensimmäisenä, mutta osittain vaimonsa perässä) paikalliseen etruskimuseoon. Susivuoret suhtautuivat näytteillepanoon selvästi pilkallisesti. Konstaapeli Peronin arvion mukaan pilkallisuus johtui siitä, että museo on sangen vanhanaikainen esillepanoltaan (poistettu raporttiin sopimaton kuvaus; helvetin tylsä antiikkinen lato, jossa romut on vain lätkitty hyllyyn).

Huolimatta mainitusta kriittisyydestään esillepanoa kohtaan Susivuoret ovat kuitenkin olleet erittäin innokkaita muutamien kohteiden suhteen. On mahdollista, että he myös ymmärtävät näyttelyesineistä ja niiden arvosta jotain. Ilmeisen hauskaa heistä on ollut myös paikalla olleiden amerikkalaisturistien pilkkaaminen huomaamattomasti kotikielellään finlandeseksi (korjattu, alkuperäinen ilmaisu oli venäjäksi. Lisäksi katsotaan, että Peronin arviot museon ruukkujen loputtomasta määrästä ja naurettavan laajasta öljylyhtykokoelmasta voidaan jättää loppuraportista pois).

Museon jälkeen kaksikko on kiertänyt Piazza del Priorille ja siellä oitis Palazzo dei Prioriin. Konstaapeli Peroni tekeytyi Palazzossa henkilökunnaksi ja pääsi seuraamaan Susivuoren puuhia ihan tiskin takaa. Susivuoret keskittivät pääosan tarmostaan yhteen ainoaan Luca Signorellin freskon kappaleeseen. Muu osa salista jäi melkoisen pienelle huomiolle. Peroni ei kuitenkaan pysty arvioimaan salin taiteellista arvoa.

Susivuoret söivät ravintolassa käytyään ensin vanhalla etruskiportilla, Porta all’Arcolla. (Peronin raportti ravintolasta on pituudeltaan sivun verran, mutta tässä yhteydessä siihen ei voida paneutua. Joka tapauksessa Peroni söi paikassa kolmen lajin lounaan viineineen, kahveineen ja jälkiruokineen, mutta analyysi ei kuulu suoraan raportin ydinaiheeseen.) Susivuoret kuulemmat söivät alkupalatarjottimen, pizzan ja paikallisen keiton.

Peroni ehti ruokapöydästä vaivoin Susivuorten perään. Heidät tavoitettiin seuraavaksi Pinacotecassa. Sielläkin he huomioivat ainoastaan Rosso Fiorentinon Ristiltäoton, kaksi Luca Signorellin työtä ja yhden Ghirlandaion maalauksen. Muusta he tuntuivat viis välittävän. Saman kohtalon koko vieressä ollut Teatro Romano. Kohdetta kuitenkin valokuvattiin, mutta Peronin mukaan aika pikaisesti. (Peronin oman kommentin mukaan teatteri onkin hyvin vaatimaton maan mittakaavassa, mutta konstaapelin kommentti antiikin kohteesta on jätettävä omaan arvoonsa.)

Epätoivoa Peroni kertoo kokeneensa etruskiraunioalueella puistossa, Fortezzan, jossa sijaitsee paikallinen vankila, takana. Kohteella ei ollut kuin karuja kiviä ja niitäkään ei ollut paljon. Sitä paitsi juokseminen suomalaisten perässä alkoi tuntua perin raskaalta. Peroni teki pienen ihmeen, että ehti taas lippukassalle teeskentelemään henkilökuntaa. Hänen mielestään kivikasat muistuttivat isoisävainaan sikalan perustusta enemmän kuin arkeologista kohdetta (jätetään tämäkin lause pois loppuraportista).

Volterrasta Susivuori on lähtenyt ajelemaan kohti Pisaa. Kaikki viittaa tässä vaiheessa siihen, että tarkastaja Tavernello on oikeassa ja kyseessä on hyvin tavanomainen turistimatka. Seuraavana on selkeästi vuorossa Pisa. Peroni päättää raporttinsa kolmeen päähuomioon Susivuoren toiminnasta ja kiinnostuksesta: etruskit, Luca Signorelli ja silmitön ravaaminen.