Viterbo jää taakse ja päivän lämmetessä auto kapuaa pieniä teitä antiikin kohteelle. Läheltä on löytynyt Ferento-niminen paikka, jossa seisovat roomalaisen teatterin rauniot.
Antiikin Ferentum on kohde Vilhon mieleen. Paikalla ei ole lainkaan mitään valvontaa, lipunmyyntiä, henkilökuntaa tai asiakkaita. Kohteella on kuitenkin kahdeksan kissaa ja ne ovat erittäin ystävällisiä ja palvelualttiita. Ferentumin antiikin raunioista on lähinnä jäljellä verrattain vahvasti retusoitu roomalainen teatteri, mutta paikka on hieno harjanne. Raunioistakin saa kelpo valokuvia ja aidan raosta voi livahtaa kaikkialle minne huvittaa, koska omatoimisuus ei häiritse ketään. Paikalla on myös etruskien kivijäänteitä, niitä on vain koottu merkillisiin paikkoihin, mm. teatterin näyttämön käytäville. Paikka on kuitenkin mainio avaus päivään ja sijaitsee miellyttävän lähellä Viterboa. Tästä matka voi jatkua kohti Umbriaa ja Toscanaa.
***
Orvieton rautatieaseman laituri 2 tyhjenee Roomasta saapuvista matkustajista nopeasti. Pian paikalle jää vain kaksi aasialaista turistia, jotka tuijottavat odotuspenkillä matkapuhelimiaan sekä tarkastaja Tavernello ja mies, joka astelee dramaattisesti häntä kohden. Mies on pitkä ja hoikka, hänellä näyttää olevan pitkähkö tukka ja jonkinlainen farkkuasu. Farkkutakki on auki ja se heilahtelee hoikan miehen päällä. Aurinko paistaa tarkastaja Tavernellon silmiin ja lähestyvä mies tuntuu kasvavan koossaan, on vaikeaa sanoa hänen vaatteidensa tarkkaa väriä. Nyt mies on lähellä, hänellä on aurinkolasit ja itsevarma ääni, joka kysyy: Tarkastaja Tavernello? - Tavernello ehtii sanoa “Si” - silloin mies iskee häntä nyrkillään leukaan.
Tavernello putoaa laiturille ja ehtii kirota kertaalleen ennen kuin tavoittelee virka-asetta vasemmasta kainalostaan. Mutta samassa, kuin ennakoiden, tuntematon potkaisee hänen vatsalle noussutta kättään ja heti perään päätä kohden toisella jalalla. Tämän jälkimmäisen potkun Tavernello saa jotenkin kädellään torjuttua, mutta ase jää saamatta esille. Taustalta kuuluu huutoa, jotenkin Tavernello käsittää sen, että hänen näkemänsä aasialaiset turistit pakenevat alikulkukäytävän suojin. Taverenello suojaa edelleen päätään käsillään ja kierähtää vatsalleen. Samassa tuntuu potku kyljessä ja kun hän saa kyynärpäät alas kylkiensä suojaksi, tuntuu vain napautus päässä niskan vasemmalla puolella. Se tuntuu tarkalta rystyslyönniltä. Sitten kaikki Orvieton rautatieaseman raiteella kaksi pimenee tarkastaja Gianluca Tavernellon maailmassa.
***
Orvieto.Vilho on todella vaikuttunut. Orvieton duomo on todellakin omaa luokkaansa. Fasadi loistaa päivänvalossa väriä ja hämmentävän monipuolista pintarakennetta. Rakennus on rungoltaan valko-siniraidallinen ja tietysti vaikuttavan suuri.
Orvieto on niitä kaupunkeja, jotka erityisesti etelästä saavuttaessa näyttävältä huikeilta korkealla kukkulallaan. Vilhomobiilikin on jätetty kunnalliseen parkkipaikkaan kauaksi keskustasta ja loppumatka on kavuttu omin voimin.
Vilhon ja Annikin nykykunnossa on tilaa vain yhdelle perusteelliselle kohteelle ja muu voima menee sitten siirtymismatkustamiseen tai valuu milloin minnekin reitin varrelle. Tänään kohteena on Orvieton duomo ja paukut käytetään siihen.
Cappella della Madonna di San Brizio. Vuonna 1447 Fra Angelico aloitti työt tämän kappelin freskojen kanssa ja vuonna 1490 Luca Signorelli jatkoi työtä. Nämä perustiedot Vilho tavaa Michelinin matkaoppaasta, jonka hän on sellaiset kymmenen vuotta sitten ostanut Veronasta alennuksesta. Matkaopas turisee yhä liirahinnoista, mutta freskojen suhteen se on edelleen oikeassa. Maalaukset ovat huikeita, maltillisen Vilhon mielestä mykistäviä. Kappelissa kuvataan etupäässä lopunajan tapahtumia, niin sanottuja apokalyptisiä näkyjä. Signorellin freskot leikittelevät ihmiskehon erilaisilla asennoilla, yhtä lailla kuin taidolla maalata ihmisiä eri tilanteissa ja tiloissa. Maalaukset ovat moderneja - miten sen voi muutenkaan sanoa? Tyylillisesti kaikki on rohkeaa, osaavaa ja selkeydessään virkistävää. Maaginen sali, miettii Vilho. Taiteilija Luca Signorelli katsoo tiukasti kappeliin tummana hahmona salin nurkasta, kuvakentän vasemmasta reunasta - sinne hän on itsensä kuvannut.
Annikki ja Vilho ja kiertävät kirkossa kaikkiaan reilut 40 minuuttia ja siitä pääosa menee mainitussa Cappella della Madonna di San Brizio -kappelissa ja sitä vastapäätä olevassa reliikkikappelissa, Cappella del Corporalessa. Siellä säilytetään “Bolsenan ihmeen” pyhäinjäänteitä. Moisesta ihmeestä Vilho ei tiedä yhtään mitään, mutta asiasta voi toki kysyä myöhemmin Annikilta, joka tuntuu tavaavan tarkkaan salin italiankielistä selitystä aiheesta. Kysymys on kuitenkin ehtoollisleipään liittyvästä ihmeestä, Kristuksen veren vuotamisesta näistä leivistä, siis Kristuksen ruumista, kuten transsubstantiaatio-oppi sanoo. Muuntumisoppi on Vilholle tuttu koulun uskontotunnilta, mutta lähinnä nyt tuntuu muuntuvan Vilhon suunnitelma lomamatkalle. Signorellin taidetta voisi nähdä enemmänkin. Ihmehän sekin on, että jäyhä suomalainen meinaa miltei villiintyä maalaustaiteesta.
Freskojen lisäksi Orvietossa voimaa riittää hortoiluun katsomaan muinaista 67-metristä kaivoa. Annikki ei kuitenkaan ole kiinnostunut kapuamaan maan alle etruskien ränniä pitkin kipeillä polvillaan, joten Vilhokin lähtee mielellään takaisin autoparkkiin ja aina niin odottavalle maantielle.
Iltapäivän edetessä Umbria ja Lazio muuttuvat sitten lopultakin Toscanaksi. Ja toden totta, tie paranee melkein välittömästi, ainakin aluksi. Maasto on kauniisti kumpuilevaa ja silti monipuolista. Kukkuloiden korkeudessa on linnoja, kaupunkeja ja kirkkoja. Miltei kaikki on kaunista - kaikki se, mitä Vilho ehtii rallikuskin elämän sivusilmästä katsomaan.
***
“Tarkastaja Tavernello! Tarkastaja Tavernello!” Hahmo ojentaa kättään häikäisevässä auringonvalossa ja Tavernello herää kuin unestaan vähitellen.
- Tarkastaja Tavernello, antakaa minun auttaa teidät pystyyn? - Ääni kuuluu miehelle joka vetää vahvoilla käsillään Tavernelloa seisomaan. Voimakkaat kädet auttavat helposti tarkastajamme pystyyn. Aurinko häikäisee hieman ja päähän koskee, mutta veljellinen hahmo joka on auttanut Tavernellon jaloilleen saa tarkastajan tuntemaan, että ongelmatilanne on tältä erää ohitse.
Luulenpa, että tarkastaja Tavernello saa pian huomata, että leppoisat päivät kotoisan toimiston rauhassa ovat kuin kaunista unta vain.
VastaaPoista