Tarkastaja Tavernello pitelee leukaansa, mutta alkaa kuitenkin toipua yllättävän nopeasti saamastaan selkäsaunasta. Mitään ei ole sen rikki tai pahemmassa kunnossa, leukaan vain koskee ja takaraivossa tuntuu kireältä. Vieressä seisoo karhumainen, suuri mies, joka esittäytyy:
- Olen konstaapeli Marco Peroni Arezzosta. Olemme muuten tavanneet Roomassa eräällä tietokonekurssilla, vaikka jouduinkin lähtemään sieltä kesken. Nuorimmaisemme nimittäin syntyi juuri tuolloin ja oli riennettävä laitokselle. Ette varmaan muista minua. No, joka tapauksessa olen teidän apunanne tässä tehtävässä. Tunnen aika hyvin lähialueet ja toimin myös kuljettajajanne. Olen jo saanut operaatiostamme perustiedot.
Tavernello silmäilee isoa miestä, joka tosissaan näyttää hieman tutulta. Sana “operaatiostamme” särähtää hieman roomalaisen korvaan, sillä eihän hän edes vielä tunne apulaistaan. Tarinaa tulee jo kuitenkin lisää.
- En valitettavasti ehtinyt väliin ennen kuin pahoinpitelijänne jo juoksi pois, sanoo Peroni ja jatkaa, Tulkaa kanssani asemakahvilaan, katsotaan että olette jälleen kunnossa.
Tavernello tulee ohjatuksi Orvieton rautatieaseman baariin, ennen kuin hän ehtii sen kummemmin mutista mitään vastalauseita. Baarissa hänen eteensä ilmestyy lasillinen vettä ja senkin tarkastaja ottaa vastaan kiitollisena. Konstaapeli Marco Peronin esitelmä ei kuitenkaan ole vielä päättynyt.
- Ispettore, voisimme juoda tässä kahvit samalla kuin seuraamme tilanteen kehittymistä. Täältä saa erinomaisia voisarvia. Maria, saammeko cappuccinot ja kaksi niitä teidän erinomaisia cornettojanne, olkaa hyvä.
Tavernello on nyt toipunut sen verran, että hän puuttuu tilanteen kulkuun:
- Kuulkaapa Peroni, saa Tavernello yskäistyä - Miten me voimme muka seurata tilanteen kehittymistä ja istua täällä kahvittelemassa? Meidän tulee lähteä kohteen perään ja vähän äkkiä, tarkastaja melkein tiuskaisee.
- Sallikaa minun selittää, tarkastaja, virkkoo Peroni rauhallisesti. Teidän Susivuorenne on duomossa sisällä ja siten hyvässä tallessa, suorastaan Herran hallussa. Antakaas kun kerron, sanoo Peroni, odottamatta kuitenkaan sen enempää lupaa jatkaa:
- Seurasin Susivuorta ja hänen vaaleaa vaimoaan Duomolle ja lähdin sitten teitä vastaan. Minulla on kuitenkin apulainen vahtimassa tuota kaksikkoa ja saan kirkolta tekstiviestejä tilanteen kehittymisestä.
- Apulainen? sanoo hämmentynyt Tavernello. Tekstiviestejä?, hän jatkaa vähintään yhtä hölmistyneenä. Peroni vastaa hänelle välittömästi:
- No, siinä duomolla pyöri yksi ragazzo ja pyysin häntä seuraamaan Susivuorta. Pojankloppi tarttui tehtäväänsä tomerasti ja minä puolestani pääsin teitä vastaan. - Katsokaa vaikka, tässä tulikin juuri viesti pojalta, oikein kuvan kanssa, sanoo Peroni ja näyttää puhelintaan.
Toden totta, puhelimen näytöllä Susivuori seisoo kuin naulittuna hämärässä kappelissa toljottamassa ylös seinälle, vihreä kirja kädessään. Tästä huolimatta Tavernellon tekee mieli puuttua Peronin mielivaltaiseen tapaan värvätä apujoukkoja jostain katupojista. Gianluca Tavernello on juuri aloittamassa painavan lauseen virka-äänellään, kun hänen eteensä ilmestyy kupillinen cappuccinoa ja sen viereen voisarvi.
Tiskin takana oleva rouva on ilmeisesti se Maria, jonka Peroni mainitsi. Kahvilan emäntä tuntuu palvelevan Peronia kuin omaa poikaansa ja sydämellinen on Peroninkin kiitos Marialle. Tavernello huokaisee ja luovuttaa.
Mikään ei tunnu menevän ihan suunnitelman mukaisesti tässä tutkimuksessa, joten parasta lienee tuudittautua karhumaisen Peronin vietäväksi ja juoda kahvit rauhassa. Peroni on kyllä täysin oikeassa siinä, että voisarvi näyttää herkulliselta ja maistuukin siltä. Peroni heilauttaa omaa cornettoaan tai sitä mitä siitä on jäljellä ja lausuu jo:
- Dottore, eikö olekin erinomainen cornetto? Kunnon aprikoosihilloa eikä mitään pelkkää sokeria. Ja pakkohan Tavernellon on myöntää, että oikeassahan Peroni on.
***
Iltapäivällä Tavernello ja Peroni istuvat konstaapelin siviiliautossa ja seuraavat Susivuorta Sienan maantiellä. Suomalainen oli tehnyt Orvieton keskustassa merkillisen harhautusliikkeen ja ravannut vanhan kaupungin toiselle laidalle etruskien kaivolle, josta pääsee maanalaiseen Orvietoon. Sieltä Susivuori on vaimoineen kävellyt taas toiselle laidalle keskustaa ja luikahtanut melko merkillistä reittiä takaisin autoparkkiin. Peronin värväämään katupoikaa ei kuitenkaan ole näillä liikkeillä harhautettu, vaan poliisikaksikkomme on päässyt suomalaispariskunnan perään heti parkkihallin tuntumassa. Tavernello ei ole ehtinyt liikaa miettiä aamuista pahoinpitelijäänsä, vaikka sekin tapaus pitäisi selvittää. Jotain erikoista tässä kaikessa on, se on selvää. Ilmeisesti turpaanvetäjä ei kuitenkaan ollut Susivuori, joka noihin aikoihin taisi olla jo suu auki siellä kappelissa taidetta katsomassa.
Nyt Susivuori kuitenkin ajelee pitkin Toscanan kukkuloita ja pysyttelee edelleen poissa pääväyliltä. Matka vie hienojen viinialueiden halki Montalcinon ja Montepulcianon sivuitse edelleen Sienaa kohden. Susivuoren touhuissa on vaikea nähdä erityisesti mitään tolkkua tai kuviota. Aluksi vaikutti siltä, että suomalaiset kiersivät ulkoilmakohteilta, etruskihautoja ja roomalalaisraunioita, sitten he jo ryntäsivätkin Orvieton duomoon.
Turistin pitäisi pyöriä piazzalla syömässä jäätelöä ja ostella räikeitä keraamisia hedelmälautasia, eikä lukkiutua kappeliin freskojen eteen. Susivuoret eivät valokuvaa toisiaan matkamuistoliikkeiden täytettyjen villisikojen vieressä, ostele pikku-Fiatien pienoismalleja kioskeista tai pysähdy oluelle aurinkoiselle terassilla, vaan he laukkaavat heikkopäisenä eteenpäin merkillisile muinaismuistoilleen. Kaikki tämä pitää raportoida tiukasti - Tavernello on ylpeä tarkoista, oivaltavista raporteistaan. Susivuoren salaisuus, jos sellaista on, selviää tarkalla tutkimustyöllä ja kokeneen poliisimiehen rutiinilla.
Suomalaiset yöpyvät Sinalungassa ja sieltä poliisinkien on etsittävä majoitus yöksi. Aamulla on oltava taas valmiina työntekoon. Peroni on pitkään puhunut hartaasti jostain läheisestä villisikaravintolasta Tavernellolle ja tarkastajamme on katsonut parhaaksi seurata konstaapelia ruokapaikkaan. Eihän tavalliselta konstaapelilta voikaan odottaa täydellistä älyllistä antautumista tutkimuksen yksityiskohdille, sitä varten poliisivoimilla on tarkastaja Gianluca Tavernello, jota työtoverit kutsuvat Ostian oraakkeliksi. Taverna "Metsästäjän maja" löytyy helposti ja Tavernellon noustessa autosta hän huomaa olevansa hyvin nälkäinen. Ilmassa on paistetun lihan tuoksua ja piipuista nousevaa savua. Ja oikeassahan Peroni on, ruoka on paikassa taivaallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti