9. Muinainen agora ja Hefaistoksen temppeli

Illalla Susivuoret ovat ateenalaisessa Varka-kalaravintolassa. Ruoka on kelvollista, mutta italialaisten ravintolakokemusten jälkeen merellinen pasta ei nouse aivan korkeimmalle tasolle. Vilho juo myös annoksen tsipouro-pontikkaa, onhan se mukavaa että laadukasta grappaa saa ravintolasta hintaan 1,50 €  suuren jääkulhon kanssa.

Hieman juomavetoisesti on Vilho-tolvanan päivä alkanutkin. Tietokoneen näppäimistön ja musiikki on pitänyt Susivuoren myöhään valveilla ja aamulla Vilhoon on vaikea saada säpinää.

Lopulta Susivuoret ovat vilkkaalla kävelykadulla, jossa koko Ateena tuntuu kuhisevan. Nyt tullaan Syntagma-aukiolta, paikasta joka löytää tiensä suomalaisiinkin uutisiin aina kun Ateenassa rähistään. Tietenkin levottomuutta on täällä jos sitä jossain on, sillä aukion sivustalla on parlamentti sotilasvartioineen. Paikka on Senaatintori yhdistettynä Rautatientoriin.

Silti Syntagma on melkoisen erikoinen "tori", sillä se ei ole mikään yhdessä tasossa oleva aukio, vaan portaiden ja puiden rajaama tila metroaseman sisäänkäyntineen. Näinä aikoina Syntagmalla ei ole ollut mitään mellakkaa. Vilhon silmissä paikka on hyvinkin high street -mestaa, sillä aukiota rajaa myös kallis hotelli ja meno on muutenkin korkealentoista.

 

Syntagma huhtikuisena iltapäivänä.

 

Ermou-katu on käytännössä kävelykatuna ja se menee kuhisevalle Monastirikin alueelle. Sieltä päästään jo arkeologisille alueille ja turismin läsnäolo muuttuu vahvaksi.

Ateenan vanha tai muinainen agora on puistomainen alue, jossa on melkoisen erilaisia, eri aikakausien rakennelmia ja niiden raunioita. Viho pyörii aurinkoisella alueella kameroidensa kanssa aika rauhallisena. Täältä löytyy toki komea Hefaistoksen temppeli, mutta sitä on varmasti restauruoitu niin paljon, että siihen on jopa hieman vaikea suhtautua.

 

Agoran puistomaista idylliä

Alueen raunioita on ihan lystikästä kierrellä kiviä kuvaillen, mutta Vilho herää kunnolla vasta Attiloksen pylväskäytävän pienessä museossa. Vilhohan on jonkinasteinen ruukkuhullu. Nytkin agoran ruukkukokoelmien edessä vierähtää melkoinen tovi. Komeat klassisesti maalatut ruukut ovat aina hienoja, mutta innokkaimpana Vilho on vanhempien mykeneläisten purkkien edessä.

Mykeneläisiä ruukkuja. 

1400-1350 eKr.

Attiloksen Stoan museo, Ateena.

Sitten edessä on paluu kotiin, sillä arkeologinen alue suljetaankin jo. Edessä on marssi kotiin, kuhisevien aukeiden ja kauppakatujen läpi. Vielä ehtii Vilho parvekkeelleen, lämpimän tuulen huomaan, alhaalta kuuluvan liikenteen huminan ja taivaan puoliväliin.