6.1 Aristoteleen Lykeion eli Vilho tunnelmoi rosmariinipensailla

Pääsiäissunnuntai on tuulinen, aluksi hieman pilvinen mutta iltapäivää kohden lähes helteinen. Susivuoret lähtevät Aristoteleen Lykeionin suuntaan, eikä legendaarinen paikka tosiaankaan ole kaukana.

Uskomatonta on se, että tämä alue on löydetty vasta 1996. Miltei yhtä uskomatonta on se, että Vilho todella tarkkaan suunnittelee päivän kävelyreitin ja opettelee sen kokonaan ulkoa. Annikin jalka on aina kipeä, eikä mitään joutavaa marathonia auta tuottaa.

Lykeion on käytännössä pieni puisto, kappale matalasti aidattua kaupunkiluontoa aika suurien väylien välimaastossa. Aristoteleen opistosta ei ole säilynyt muuta kuin talon pohjia, eikä tänne kannata tulla kenenkään sellaisen, jolla ei ole jotain henkistä vetoa Lykeionin maaperälle. Kylmästi sanoen täällä ei näe mitään.

Päivä on todella hieno ja pian Susivuoret huomaavat valtavat rosmariinipensaat polun varressa. Vilho sormeilee maustepensasta ja nuuskii sitten hienoa aromaattista tuoksua kädestään. Myöhemmin Annikki poimii muutaman oksan mukaan ja niinpä illalla pataa voidaan maustaa Lykeionin rosmariinilla.

Lykeionin rosmariinia

Lykeionissa on viisi muuta ihmistä pyörimässä, nuoripari ja kolmen vanhuksen partio. Vilho on yhtä hiljaista poikaa kuin paikkakin, sillä Aristoteles on niin hemmetin kova nimi, ettei Vilho oikein tiedä toista. Platon tietysti, mutta hänen koulunsa Akademia on jossain modernien rakennusten ja maakerrosten alla.

Vilhon mielestä Aristoteles oli pohjimmiltaan kasvitieteilijä, mies joka rupesi luokittelemaan kaikkea, tutkimaan kaikkea ja eteni aste asteelta, korsi korrelta aina kaiken loppuun asti. Nykypäivänä Aristoteles olis hammaslääkäri, kävisi hammas hampaalta ja potilas potilaalta läpi ihmisten suita, lumoutuneena teknologisista mahdollisuuksista korjata purukalustoa.

No, paatuneena platonistina Vilho laskee aina luikuria systemaattisesta Aristoteleestä, sillä Platon oli kirjallisesti lumoava veijari, nerokas ja satiirinen taituri, jota idealismiakin vahvemmin ajoi usko tyyliin. Aristoteles on hänkin lumoava, mutta jotenkin samalla tavalla kuin Saksan maajoukkue; Miltei konemaisesta kontrollista syntyy jotain ainutlaatuista ja briljanttia aivan kuin varkain. Vilho voisi verrata Lykeionin mestarin tekemisestä siihen, kun Mercedeksen konepellin avatessa puhkeaisi itkuun, kun tajuaisin kaikkien osien merkityksen ja tarkoituksellisen kauneuden.

Vilho ei kuitenkaan puhkea itkuun, vaikka kukaties ei se välttämättä kaukana ole. Kesäpäivä on hieno ja matkaa pitää jatkaa kokemusta ja rosmariintukkua rikkaampana.

Raffaello: Ateenan koulu (Scuola di Atene) (1509-10). Musei Vaticani.

Osa freskosta. Platon vasemmalla, Aristoteles oikealla.