Vilho on päästänyt Annikin käymään aiemmin tiedustellussa matkamuistomyymälässä vilkkaan kadun varressa. Todellisuudessa Vilho koluaa innokkaampana miniruukkuhyllyjä ja etsii juomaharrastukseensa sopivaa kiulua ahtaasta kaupasta. Annikki viittelöi Vilhoa sivummalle ja sieltä löytyykin vilhoiluun sopivia ja selvästi parempia kuppeja.
Ensimmäiset Vilhon tutkimat ruukkuset ovat luokatonta tusinatavaraa, mutta taaempana on käsityötä ja kunnon kupposia. Vilho valitsee Dionysoksen kuvalla varustetun savimukin, vaikka Hermeskin jostain kumman syystä tuntuu kiehtovalta. No, onneksi Annikki haluaa sen. Eipä muuta kuin kupit matkaan, Annikkille rahaa ja nainen kassalle.
***
Iltapäivällä Vilho on parvekkeella auringon loistessa ja juo olutta uudesta Dionysos-kupistaan. Tuttaville pistetään puhelimella innokkaana kuvia rauniosta ja tietysti uudesta astiasta. Toopenahan tutut Vilhoa pitävät ruukkukuppeineen, mutta senhän Vilho tietää jo entuudestaan.
Aurinko kuumentaa paljaita sääriä ja kovasta tuulestakin huolimatta Ateena levittyy edessä lämpimänä ja pehmeänä. Keramisen astian kuvapinnassa Dionysos nostaa maljaansa väsymättömästi. Vilho virnistää kuvalle ja tähyilee utuisalle taivaalle Akropolin yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti