11. Arkeologinen kansallismuseo ja pitkiä katuja

Kuin varkain Vilho on Agamemnonin kuolinnaamion edessä. Kultanaamio ei tietenkään ole Iliaan sankarista tehty maski, vaan paljon vanhempi aarre Mykeneen raunioilta. Uskomaton taideteos on ajalta 1550-1500 eKr. ja kaikkialla historiankirjoissa. Naamio on Vilhon mielestä arkeologisen esineistön Kheopsin pyramidi.

Onneksi Ateenan arkeologisessa kansallismuseossa on halleittain kovaa kamaa. Kultanaamion äärestä on yllättävän helppoa lähteä eteenpäin, sillä pelkästään mykeneläistä aineistoa tukuttain ja sitä ei joka paikasta löydy. Monet esineet ovat ajalta 1500 eKr. ja ne ovat silti hienoa käsityötä ja haastavat klassisen kauden attikalaiset työt neljäsataaluvulta.

Ateenan arkeologinen kansallismuseo

Susivuoret ovat museossa lopulta 3 tuntia pyörimässä. Vaikka on Pitkäperjantai, on museo auki ja väkeä on hyvin paikalla. Sitten edessä on kävely kotiin pitkin keskusta-alueen suuria katuja.

Filosofin pää, pronssia.

Antikytheran haaksirikkolöydöstä.

 n.  240-100 eKr.

Ateenan keskusta ei monelta osalta ole kaunis tai monumentaalinen, mutta ei se monelta osalta ole sietämätöntäkään seutua. Esimerkiksi arkeologisen kansallismuseon nurkilla talot ovat suuria ja samalla kaikki mittavaa, eikä seutu ole enää lainkaan niin miellyttävää kuin pienimuotoisilla kotinurkilla. Köyhyys näkyy välillä siinä, että laitapuolenkulkijaa on siellä täällä, vaikka pääosa kansasta on asiallista. Tyhjiä liiketiloja ja jopa kokonaisia hylättyjä kerrosaloja on paikoin.

Nyt on Pitkäperjantai Kreikassa ja illalla Susivuoret katselevat taas raamattuspektaakkeleita ja Kristus-elokuvia telkkarista. Täällä pääsiäiselokuvien tarjonta on suurta, eikä leffoja ole dubattu.