Vilhon vanhan kreikan luennalla Pireus kirjoitetaan "Peiraiás", mutta modernissa kielessä yksi jos toinenkin kirjain luetaan i:ksi ja naapurikaupungin nimi lienee kreikaksi lähinnä Pireas. Vilhon antiikkisten opintojen vikaa on siis se, jos näissä tarinoissa translitterointi menee toisinaan erikoisesti. Vilhon korvissa nykykreikka on pistänyt monet mutkat suoriksi ja niin kai se usein menee modernisoinnissa; Onhan se Pireuksen metrolinjakin pistänyt vanhat arkeologiset alueet halki ja paikoin poikki ja pylväät pinoon.
Vilkaisu karttaan kertoo sen, että Pireus on ihan uskomaton luonnollinen satama. Samanlaisiin suojaisiin lahtiin on Välimerellä syntynyt lukuisia satamakaupunkeja ja satamaanhan metrokin menee. Kaupunkialuetta lähestytään maan pinnalla ja seutu on suttuista ja rumaa, muutama suuri stadion jopa keventää yleistä näkymää.
Metron päätepisteessä kaikki henkii satamaa ja loputonta lauttaliikennettä Kreikan lukuisille saarille. Susivuoret marssivat rannan u-kirjainta kiertäen ja jatkavat lopulta sisämaahan. Nyt on toinen pääsiäispäivä ja kaikki paikat ovat kiinni sataman palvelualueen ulkopuolella. Lisäksi kolossaaliset kadut ovat autioita ja tunnelma on täysin epätodellinen, kun Susivuoret hakevat kohdettaan, Arkeologista museota.
Museo löytyy Annikin suunnitelman mukaan hyvin helposti ja paikka on kuin onkin auki. Hetken aikaa tunnelma on aiempaankin epätodellinen, kun Susivuoret ovat suurehkossa museossa kahdestaan henkilökunnan kanssa.
Museosta ei tässä sen enempään kuin se, että se on hieno ja kokoelmat ovat riittävän pienet perusteellisellekin kierrokselle. Täällä ei ole pahemmin purkkeja, vaan paljon hautamonumentteja ja erikoisuuksia, sekä pihalla lisää materiaalia teatterin raunion ympärillä.
Pallas Athene.
Pronssia.
Pireuksen arkeologinen museo.
Museon pronssipatsaat ovat todella inspiroivia Susivuorten silmissä. Nämä kolme erinomaisesti säilynyttä patsasta on kaivettu jostain kellarikätköstä sotien jälkeen ja ne on viety ilmeisesti turvaan pari tuhatta vuotta sitten Sullan Ateenan valloituksen aikana. Vilho miettii, mitä kaikkea maanpovessa ja meren syvyydessä vielä on, niin uskomattomia löytöjä tehdään jatkuvasti.
Pireuksen arkeologinen museo
Annikin ja Vilhon bisnekset satamakaupungissa ovat oikeastaan nyt hoidettu. Satamassa pitää kuitenkin käydä valokuvaamassa ja todistamassa yhden lautan lähtöä saarille. Lyhyt tauko pidetään kahvilassa frappea juoden ja kotiin Ateenaan otetaan viemiseksi lämmin leipä leipomosta. Edessä on metromatka kämpille, sillä siellä on matkalaukkujen pakkaus päivän pääohjelmana.
Pireuksen satamaa
Vilhon pääohjelma kyllä tiedetään. Susivuori ampaisee olut tassussaan heti parvekkeelle ja asettuu kotoisasti kitisevälle Ikea-tuolille, hyvä ettei ulvahda mielihyvästä. Ah, Vilhon parveke! Ateenalainen aurinko nipistää pian käsivarsia aurinkovarjon sivusta ja tuttu katuympäristö levittäytyy edessä. Vilho tietää tarkkaan sen, että auringosta ja appelsiinikadusta pitää nauttia nyt, ennen paluuta Pohjantähden alle.
Illalla haetaan Pitapanista maukkaat pita-annokset mukaan, kivijalkakaupasta paljon valkoviiniä pakkausta voitelemaan ja pihalle viedään samalla roskia. Kämppähän jää suomalaisten jäljiltä aika lailla siistiksi. Lopulta puuhasteleva Vilhokin jättää valkoviinit rauhaan ja painelee vielä kerran pehkuihin Ateenassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti