Yöllä sataa kovaa ja vanhan vesimyllyn puro kohisee aina vahvana. Ulkona on raikasta, mutta viileää, asteet pyörivät aamulla nyt lokakuun päättyessä yhdeksässä asteessa. Kirkkaus leikkaa kosteuden ja aurinko puhuu siitä miten päivästä tulee kaunis. Sadepisarat kilpailevat kasteen kanssa auton katolla. Vilho lastaa autoa ja tavaraa on toivottoman paljon. Evakkoreki lähtee nyt etelään, paluu Portugaliin on alkamassa.
Jotenkin Vilho aina hakeutuu fiksujen ihmisten seuraan ja joukkoon. Jossain matkan varrella hän on huomannut sen, että näiden neropattien kanssa pitää käyttää maagista taikasauvaa: aikaa. Kaikki tehokkaat ja taiteelliset tuttavuudet säätävät ja söheltävät – Vilhon mielestä asioiden hoitamiseen kuuluu liikaa viittelöimistä ja fundeeraamista. Usein on helpompaa olla vain sivussa ja lopputuloksen on yleensä se että lihapyörykät tarjotaan ajallaan, maittavina ja hienossa paikassa.
Kotijoukoissa Vilholla pyörii multilahjakkuus Annikki, joka on koko illan suunnitellut seuraavaa majapaikkaa. Yöllä Vilho on jo hermostunut ja vaimo pitää kiskoa nukkumaan tietokoneen vierestä. Kaikesta tästä seurauksena on se, että aamiaisen aikaan mennessä päätös on jo kypsynyt, ja vastapuristetun tuoremehun kanssa Vilholle tarjoillaan tieto seuraavasta yöpaikasta. Mitä minulta puuttuisi - Santiago de compostela takana ja vaimo vieressä?, tuumailee Vilho.
Maantiellä Vilho on elementissään, mutta rasittunut. Tie vie kaiken, se imee keskittymisen ja voimat. Maantiehen taotaan kaikki ne tarinat, joita kukaan ei ikinä kerro; ne näkymät ja mietteet, joille ei ole aikaa ja joita kenelläkään ei ole aikaa kuunnella. Tie on paikka, jossa myös hetkessä pyyhitään pois sekä kerrotut että kertomattomat tarinat. Tie on kovempi kuin mikään, pidempi kuin kukaan.
Alkumetreillä Espanjan puolella tiellä on peltikolari. Vilho miettii sitä, että on ihme kun kolari on täällä, sillä rehellisesti sanoen meno Portugalissa oli hurjempaa. Vilhon on vaikea tottua siihen, että Portugalissa on tapana ajaa puskurissa kiinni kunnes ohitus onnistuu. Galiciassa etäisyydet ovat suurempia. Molemmissa maissa tilannenopeudet ovat suuria, mutta liikennekulttuuri on joustavaa ja aggressiivisuutta ei ilmene.
Paluu Portugaliin tapahtuu pikatietä pitkin ja Porto lähestyy vauhdilla. Aikaeroa on taas tunnin verran ja saapuminen tapahtuu ajoissa, joten pariskuntamme päättää seikkailla rannikon kautta ja tie vie tietysti rantakaupungin kaduille. Vilholla palaa kuitenkin käämi kylän kapeilla raiteilla ja loputtomissa kiemuroissa, ja se kuuluisa huumori loppuu. Jörököllimme raivostuu ja suuntaa lähimmälle pikatielle. Vilho nimittäin tietää senkin, että perillä Portossa tarvitaan hävittäjälentäjän keskittymiskykyä loppumetreihin asti.
Pillastunut Vilho onkin todella tarkkana Portoa lähestyessään ja kaikki lukemattomat liittymät sujuvatkin nappiin. Kymmenen kilometriä matkasta on lopussa liittymää ja kaupunkialuetta, sitten päästään ison sillan yli kotikadulle.
Kotikatu on yksisuuntainen mäkitie ja väki ajaa siihen sillalta sellaista kahdeksaakymppiä. Vilho ajaa tien suosiolla läpi ja päättää yrittää uutta kierrosta. Viimeisillä metreillä keskittyminen pitää olla parhaimmillaan, sen Vilho on lukenut tilastotutkimuksistakin. Joten uusi kierros katualueella kaikessa rauhassa ja takaisin kiivaaseen mäkeen. Nyt Vilho jää tien tyveen, sillä sieltä löytyy pieni kaistale pysähdystilaa. Annikki lähtee tiedustelemaan mäkeen. Auto heilahtelee ilmapaineesta, sillä mäkeen ajetaan kahta kaistaa kovaa. Vilho hivuttaa autoa vieläkin lähemmäksi reunaa.
Annikin huiskutus kertoo, että majapaikka on löytynyt ja Vilho ajaa mäkisen tien puoliväliin, ristii itsensä ja taustapeilejä tuijottaen survoo auton kohti kapeaa porttikongia ennen seuraavaa aaltoa sillalta. Auto osuu raamien väliin ja pysäköinti on onnistuva.
Asunto on valmis muutama tunti myöhemmin ja sen aikaa pariskuntamme käyttää lounaaseen ja Porton katujen kävelemiseen. Keli on aurinkoinen, kirkas.
Kolmelta asunto on valmis ja palataan uudelle kotikadulle. Siellä onkin päivän toinen auto-onnettomuus. Volvo on ollut kääntymässä - kaikista paikoista - samaan porttikäytävään kuin Vilhokin ja bussi on kolauttanut kylkeen. Henkilövahingoilta on vältytty ja kolhutkin ovat pieniä, mutta seurauksena on se, että liikenne seisoo puolituntia pitkälle sillalle asti. Kolarin on ajanut asuntoa vuokraavan yrityksen työntekijän äiti, joka on tuonut jälkikasvuaan toimipisteelle. Tyttären kädet hieman tärisevät kun huoneita käydään katsomassa. Viileät suomalaiset haluavat varmistua siitä, että äiti on kunnossa - tyttö kun kertoo vasta hissimatkalla, että he siinä kolarissa olivat.
Asunto on ok. Etuikkunan alla on kolarin jälkiselvittely ja takapihan suunnassa lukuisat kissat seikkailevat sisäpihoilla, takapihoilla, purkutonteilla jättömailla ja katoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti