3. Valkoinen talo ja ruusuja seinällä eli miten Vilho keskittyy algarvelaiseen kesämökkeilyyn

Aamupäivällä Vilho nousee sängystä ja hakeutuu huikeaan auringonvaloon olohuoneessa. Vastapäätä levittyvät naapuritalojen kourutiilikatot ja niiden yllä on muutama suurikokoinen lokki. Kottaraisia ei näy vielä, mutta läheisessä puussa on varpusia. Meri on taustalla kuin varkain. Mitähän elintarvikkeita mahtaa löytyä aamupalaksi?

Leivän ja teen jälkeen työelämän tainnuttama ja talloma pariskuntamme lähtee kauppareissulle ilman mitään sen jalompaa päiväsuunnitelmaa. Ostosten jälkeen kaupan parkkipaikalla auto ladataan täyteen ruokaa ja monenlaista nestettä. Pieni kierros naapurikylissä tuottaa muutaman lisäostoksen. Huikea seikkailu voidaan viedä vähitellen päätökseen ja Vilho palautetaan hyvässä järjestyksessä loma-asunnon sohvalle, toisin sanoen luonnolliseen ympäristöönsä.

Nykyajan hullutuksista tärkein, Internet, loistaa asunnolla poissaolollaan, joten Vilho on hieman eksyksissä, mutta samanaikaisesti myös vapautunut modernista tietotulvasta. Tuijottaessaan asunnon kivikautista kasettisoitinyhdistelmää tunnelmatkin palaavat aikaan, jolloin televisio  satelliittikanavineen oli viimeisin villitys. Nyt ollaan verkottuneita kaikessa, musiikista viestintään, töistä viihteeseen. Aikoinaan taidettiin puhua siitä, miten pässillä oli naru kaulassa ja sitten pässiä vietiin. Nyt vapautta on langattomuus, Wi-Fi. Mitähän wifittömyys sitten on? Onko pässi nyt langattomassa liekassa kaiken aikaa? Siihen ei Vilho tosissaan osaa vastata.

Päästäkseen tähän himottuun maailmanlaajuiseen verkkoon pariskuntamme marssii resparakennuksen tuntumaan ja seikkailee verkossa tovin. Asiat hoidetaan pian, vaikka muina aikoina tuntuu jatkuvasti  siltä, että verkkoon pitäisi päästä vähän väliä ja koko ajan. Vilho kiskoo farkkutakkiaan päälle ja miettii, että tuuleehan sitä sen verran, että takki pitää olla. Ja kyllä kunnon takissa on taskut, niihin kelpaa työntää passinsa ja kukkaronsa luotettuun talteen. Vaikka tarkenisi täällä kai ilmankin takkia, kenties?

Asunnolla Annikki on vallannut keittiön ja tuoksut täyttävät huoneiston. Oliiviöljyä, sipulia, paistia. Salaatti tuodaan pöytään, ateriahetki lähestyy.

Ennen ruokaa Vilho miettii, mitä kaikkea voi yleisimmin löytää vuokratusta loma-asunnosta niin sanotulla aurinkorannalla. Mieleen tulevat ainakin seuraavat tavarat:

- erikielisiä pokkareita, joista 70 % on jännitystä tai dekkareita
- hollanninkielisiä juorulehtiä useita eri nimikkeitä: kaikkia on luettu ahkerasti
- lasten hiekkarantaämpäri, kahva saattaa olla kunnossa tai sitten kadonnut
- pianomusiikkia ostokasetilla: Richard Clayderman tunnelmoi kynttilänvalossa, vol. 12
- puhjennut kumipatja, punertava
- värittömäksi haalistunut, muovipintainen aurinkotuolin patja
- 8 pussia kamomillateetä
- lautasesta tehty paikallinen matkamuistoseinäkello, joka raksuttaa omatuntoakin kovempaa
- Ikeasta ostettu sisustustaulu
- sisustustaulu, jonka toivoisi olevan Ikeasta ostettu, mutta todennäköisesti se on omistajan kummipojan tekemä
- sisustustaulu, jonka alkuperää ei halua ajatella
- John Grishamin Pelikaanimuistio tanskaksi ja englanniksi
- 3 viinipullonavaajaa, joista yksi toimii, muilla voi avata vielä olutpulloja (olutpullonavaajia on muuten kahdeksan)
- ravintoloiden kortteja, joihin joku on kirjoittanut innostuneita suosituksia yhden käynnin perusteella
- simpukankuoria, jotka on jätetty matkalaukusta viimeisenä lomapäivänä
- olutfirman mainoslasi, jonka kaksonen on rikottu aikoinaan parvekkeella (lasiraukat saatu paikallisen sixpackin kylkiäisenä ostarin supermarketista)
- keraaminen maljakko, jonka voisi antaa anopille lahjaksi, kun haluaisi elämäänsä säpinää toviksi
- kansio, jossa on läheisen vesiparkin mainoksia, samojen ravintoloiden kortit jotka olivat jo ilmoitustaululla ja käyttöohje kahvinkeittimeen. Komerossa olevaan vesitykkiin tai moottorikelkkaan ei ole ohjeita, mutta post it -tarrassa korostetaan, että huonekaluja ei saa polttaa grillissä. Grilliä ei näy.
- sitruuna-limekuvioinen pöytäliina, joka sopii hienosti asuntoon
- n. 14 värikästä keraamista astiaa, joihin voi asetella tapaksia
- 4 kauko-ohjainta, joista keskimäärin 2 on teipattu patterikotelon kohdalta
- lappu ovisuussa: luotettava taksi: Joäo Pereira (numerosta ei saa täysin selvää).
- lappu kansiossa: kysykää delfiiniretkiä: Joäo Pereira (puhelinnumero läheiseen kalaravintolaan, jonka kortit olivat kansiossa ja ilmoitustaululla)
- arvostettu ja todella perusteellinen lähialueen matkaopaskirja tshekin kielellä

Muilta osin asunnot ovatkin sitten täysin erilaisia. Ainoastaan asukkaat ovat hyvin, hyvin samanlaisia kaikkialla.