Kahvi on hämmästyttävän hyvää ja se tarjotaan isosta kupista, aivan kuin kotona. Ympärillä on tasainen puheensorina, vieraita sanoja kuuluu sieltä täältä tasaisen taustamelun seasta. Matkailu avartaa - miettii Vilho - mutta mitähän se mahtaa avartaa? Ainakin matkaillessa oppii odottamaan, jonottamaan ja suuntautumaan seuraaviin kommervenkkeihin hämmennyksen ja odotuksen vallassa.
Vilho puree edessään olevaa, erittäin edullista patonkia. Ei moittimista. Vesipullo, kahvi ja kinkkupatonki 5 sentillä! Kyllä täällä Suomessa on halpaa. Edullista lounasta on kuitenkin tuettu vihreällä lapulla, jonka Vilho on saanut lähtöselvityksestä. Nimittäin aurinkoon ja lämpöön suuntautuva teräksinen lintu on kuvainnollisesti vasta sukimassa siipiään, tarkalleen ottaen kone on vielä tulossa Euroopan toisesta reunasta. Ilmabussi on siis saapumassa toiselta päätepysäkiltä myöhässä. Päivään rapsahti siten rutkasti vapaa-aikaa.
Vilho yrittää väännellä silmäkulmiaan kurttuun ja pyrkii vaikuttamaan kiireiseltä, kyynisen tehokkaalta matkailijalta joka ei siedä minkäänlaisia viivytyksiä. Ei onnistu, sankarimme vaikuttaa lähinnä pehmo-oravalta ilvehtiessään. Vilholla ei oikeastaan ole mihinkään kamala kiire. Patonki maistuu mainiolta, kahvi on tuoretta ja kuumaa: hetkessä ei ole oikeastaan mikään pielessä. Matka on päässyt alkuun, turha vauhti on otettu pois heti kättelyssä. Annikkikaan ei tunnu hermostuneelta. Tosin mistäpä Vilho voisi sen varmaksi tietää, rouva on jo nimittäin aloittanut systemaattisen taxfree-myymäläkierroksen - kaikessa rauhassa.
Menkää rauhas, se on kuulemma suuremmas käres.
VastaaPoistaJuu hyvin rauhallisesti mentiin ja jatkettu on samalla tyylillä.
VastaaPoista