11. Pohjois-Portugalista Espanjaan: Citãnia de Briteiros, Poio (Pontevedra)

Riojan 2008 reserva tuoksuu lasissa ja graniitista tehdyssä takassa palaa tuikku tunnelmaa tuomassa. Vilho on jälleen päässyt ulkomaille. Päivä on käytetty siirtymiseen ja yhteen merkittävään ulkoilmakohteeseen.

Pontevedra, Espanja. Majapaikka on löytynyt suurin piirtein puolivälistä matkalla Portugalin rajalta Santiago de Compostelaan, tarkemmin sanottuna kylän nimi on Poio, Pontevedran pohjoispuolella. Atlantti on lähellä suurena ja alue on kuuluisa simpukoistaan ja muista meren herkuista. Maakuntana on Galicia, joka on ylpeä kelttiläisistä sukujuuristaan.

Päivän seikkailut veivät ensin Citãnia de Briteirokseen. Citãnia de Briteiros on kelttiläisten rauniokaupunki mäellä ja tämän tyyppiset vanhojen kivien kokoelmat vetävät Vilhoa ja Annikkia puoleensa aivan vääjäämättömästi. Mäkimaasto löytyy pienen kruisailun jälkeen Guimarãesin ja Bragan välimaastosta. Rauniot ovat kiinnostavia, etupäässä paikalla on pyöreiden asuinrakennusten pohjia ja roomalaishenkistä kivikatua. Aluetta reunustaa kivimuuri. Maasto on tosissaan mäkinen, kohteesta ei ole koko perheen paikaksi. Päivä alkaa paistaa tosissaan ja rinteessä jumppaaminen on lämmintä puuhaa, kiviltä saa tehdä välillä näyttäviä loikkia edetäkseen. Maasto on täynnä tammia ja maa täynnä suuria tammenterhoja. Muutama närhi ehtii nauraa Vilhon maastossa tangellukselle terhoja syödessään. Lisäksi puissa on tiaisia, jossain korkealla vilahtaa edelleen pääskynenkin. Paikalla ei ole ketään muuta pyörimässä.

Päivän ajomatkalla Vilho ottaa navigaattorin kanssa sekoilukisaa. Välillä on pihalla Viltsu, välillä navigaattori. Jossain siinä välissä viittelöi Annikki ja niin pysyy myös sopiva tasapaino ja suuntakin aina löytyy. Kaikki tiet ovat tietysti Vilholle aivan uusia ja tuntemattomia, mutta niin tuntuu osa niistä olevan navigaattorillekin.

Rajalla ei oikeastaan huomaa valtion vaihtuvan. Rajapyykkinä on mittava Minho-joki, espanjalaisille Rio Miño, joka saa alkunsa kaukaa koillisessa galicialaisessa vuorimaastossa. Maisemat muuttuvat vuoristoisemmiksi ja pian reitin länsipuolta hallitsevat valtavat Atlantin lahdet, Rías Baixas. Vigon kaupungin lähellä voi huomata laskuveden vaikutuksen matalissa mutta jylhissä lahdissa.

Illalla syödään espanjalaista muonaa kivitalon kaksiossa. Leikkelelajitelmaa, manzanilla-oliiveja, tuoretta leipää, vihanneksia ja juustoa. Kaupasta tarttui kassikaupalla kaikkea mukavaa tortilloja ja torronea myöten. Pyykkikonekin pääsee hommiin ja radiosta pistetään seurantaan Barcelona - Real Madrid -peli. El clásicon selostusta on aina ilo kuunnella, siinä ei säästellä mitään. Vilhoa jo nukuttaa, mutta vielä pitää katsoa mitä ihmettä Annikki on kuvannut videokameralla automatkalla - tuleepa nähtyä päivästä ehkä muutakin kuin liikennemerkkejä ja pikitietä.