Tässä paikassa on jotain sellaista, joka tuo Vilhon mieleen juhlien päättymisen. Mistä lie kaikki tunnelmat maailmassa tulevat, mutta jollain tavalla tuntuu siltä, kuin kaupungissa olisi yksi 24 h -turistikohde joka on kuin musiikkiartistin ainoa hitti - miltei kiusallinen, mutta silti maineen ja elannon tuonut menestyskappale?
Eipä sillä, pyhiinvaellusreitin päätekohteena Santiago de Compostela on varmasti pätevä paikka ja historiaa täynnä olevana kaupunkina arvonsa ansainnut. Turha on ryhtyä arvioimaan sitä, minkälaisen merkityksen sille on antanut kaukaa vaeltanut kristitty, joka on kuitenkin joutunut myös palaamaan ilman lentomatkailun apua.
Compostela on tässäkin matkassa käännekohta, retken etäisin ja viimeinen nurkka. Vilhon Espanjan-matkoissa kaupunki on myös yksi viimeisiä Espanjan nurkkauksia, joissa ei ole vielä käyty lainkaan.
Kaupungissa on nykyaikaisessa osassa nykyaikaisen kaupungin arkista tohinaa, vanhassa kaupungissa on hiljaista. Kirkolla pyörii vaeltajia ja turisteja jotenkin yhtä lailla päämäärättömästi. Kaikkiaan on hiljaista, eikä saapuvia reittiläisiäkään ole tähän aikaan vuodesta paljon. Sama hortoilu jatkuu kirkon sisälläkin, mutta ihmisiä on vähän. Kirkko on ulkoa laaja, vaikuttavakin, sisällä kerrostumia on niin monelta aikakaudelta, että Vilhoa hirvittää. Barokin aikakauden kaikkivoipa henki on käynyt pilaamassa pitkin Eurooppaa kaikenlaista. Vilho on helpottunut siitä, että vanhempana ei tarvitse pitää kaikesta ja arvostaa kaikkea. Useimmiten riittää se, että antaa asioiden olla ja niiden kuuluisien kukkien kukkia vaan.
Vilho lähtisi mielellään pyhiinvaellukselle, mutta eurooppalaisista maanteistä hänellä on useiden tuhansien kilometrien kokemuksia. Valitettavan usein kävelyreititkin kulkevat teiden kapeita laitoja ja teillä ajelee valitettavasti Vilhoakin suurempia tolloja. Ja vaikka alle ei jäisikään, niin sitä melua riittää paljon ja lisänä pakokaasua. Mutta varmasti osa matkasta on rauhallisempaakin taipaletta, miettii Vilho huristellessaan eteläisen reitin suuntaa Portugaliin päin - reittiä täplittävät Compostelan reitin kyltit ja siellä täällä joku samoaakin tien laidassa.
Siinäpä Vilho miettii, että Suomen pyöräteillähän kelpaisi pyhiinvaellella. Tarvittaisiin ensin kunnon ihme, esimerkiksi Jumala pitäisi messun vaikkapa Lapissa, ja sensaatio ynnä uusi kohde olisi syntynyt. Sittenhän jo suomalaiset pikaisesti laatisivat päällystetyn pyhiinvaellusreitin Helsingistä pohjoiseen asti. Siinä olisi taatusti turvallista kävellä, löytyisi 4G-verkko koko matkalle ja kinkkupizzaa saisi 6 kilometrin välein aina Inariin asti. Jos henkinen pokka pettäisi välillä, voisi patoutumiaan purkaa lukuisissa Angry Birds- teemapuistoissa. Viini ja leipä tietysti tuppaa kotimaassa olemaan kallista, mutta toisaalta suksivoiteiden ja karvalakkien saatavuus on erinomainen. Eipä aikaakaan kun mämmiä syötäisiin koko maailmassa ja Aino/Reino-tossuja tapaisi kaikilla mantereilla - ja kaikki tämä olisi kamalan hienoa sekä trendikästä.
Kaikkeapa Vilhon mieleen aina tulee. Illalla on kuitenkin syytä pakata maallinen omaisuus, ristiä itsensä ja ennen lepoa keksiä minne seuraavana päivän menee. Vilho veikkaa Portugalia, mutta emäntä ei ole vielä julkaissut sopivaa sijoituspaikkaa seuraaville päiville. Amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti