9. Leiriasta Coimbran ohi, Mealhada, Luso, João da Madeira, Porton kautta Guimarãesiin. Sadetta ja siirtymää

Sade paiskoo vettä kattoon ja seinään, mutta se ei auta Vilhon rutikuivaa kurkkua. Vilho-pentele! on tutkinut koko illan mainioita matkaeväitä ja nyt ei hymy ole kovin herkässä. Onneksi onneton sankarimme on sentään ajokunnossa, vaikka muuten pisteytys on kerrassaan pohjalukemissa.

Vettä tulee välillä paljon, välillä kaatamalla. Tuuli on myrskyisää ja paikoin vettä myös tulvii tielle. Pääosa päivästä edetään maksuttomilla teillä, mutta iltapäivällä Vilho saa ruuhkautuvasta, hitaasta ja jatkuvasti risteytyvästä sivutiestä tarpeekseen - ryysis ei ole edes kovin turvallista. Maaliin saavutaan maksutietä pitkin kovaa vauhtia ja tien käytön kustannus on kolme euroa. Portugalin hieman byrokraattisen maksutiekäytännön takia Vilho ja Annikki olivat päättäneet ottaa vuokraamon tarjoaman sähköisen passin maksuteitä varten. Laitteesta tulee kustannusta n. kaksikymmentä euroa, mutta osa maksuteistä on miehittämättömiä ja maksu suoritetaan jossain postitoimistossa. Niin tai näin, nyt voi ajaa läpi porteista aika surutta ja valita tilanteen mukaan reittinsä.

Mutta päiväohjelmaan takaisin. Perustietä ajellessa huomio alkoi Mealhada-nimisessä paikkakunnassa kiinnittyä lukuisiin ravintoloihin, joista jokainen mainosti grillattua, tai paahdettua juottoporsasta. Ruokapaikkoja tuntui olevan vierivieressä. Leitão assado, leitão à bairrada ja nimen muut muunnoksen vilisevät kylteissä. Niitä katsellessa alkaa sikalihaa tehdä kyllä mieli.

Luso. Vilhon retkikunta koukkaa hetkeksi itään ja käy kääntymässä pienessä Luson kylpyläkaupungissa. Paikka on tunnettu Portugalin kuuluisimman ja levinneimmän pulloveden brandinimenä. Tuntuu kuitenkin siltä, että kylän parhaat päivät ovat menneisyydessä ja reumaa parantavat kylvyt eivät enää vedä sankkoja joukkoja puoleensa.

Sade jatkuu ja lukuisat sikaravintolat ovat herättäneet Mealhadassa kiinnostuksen ja sittenhän sitä lounaspaikkaa ryhdytään hakemaan, kun tarjontaa ei enää ole. Lukuisten seikkailujen jälkeen matka seisahtuu mega-ostoskeskuksessa João da Madeirassa. Vilho ei edes tiedä missä kaupungissa on, mutta ostarilta löytyy ravintolamaailma ja ruokaa tulee nopsasti naaman alle. Nyt saa sievistely jäädä ja klassinen "seuraavan päivän" ruoka, iso kebab-annos tekee kauppansa hyvin. On myös mukava jaloitella pienen hetken sateensuojassa kauppakeskuksen leveillä kaduilla.

Sitten matka vain jatkuu ja aluetta hallitseva Douro-joki ylitetään Porton kaupungin kohdalla. Samalla näkyy hyvä pala Portoa, mm. FC Porton stadion, Dragão. Vettä tulee yhä, mutta vain harvasti.

Guimarães. Tuntuu hyvältä saada auto hotellin talliin pariksi päiväksi. Villa Hotel Guimarães on hyväntuntuinen paikka, huone on suuri ja tila tuntuu taas mukavalta. WC on muuten kooltaan Ibis-ketjun tarjoamien huoneiden kokoinen. Mikä siinä tilassa sitten lieneekään, mutta vaikka ihminen ei tarvitse paljon tilaa lähtökohtaisesti, niin elämä kopissa alkaa pian ahdistaa. Matkalaisen on mukava joskus vähän levitellä releitään ja elää ilman pariskunnan välisiä rajakiistoja joka sentistä.

Illalla Vilho tekee omin päin lenkin kaupungilla, muuten vain levätään. Kaupunki on keskustaltaan keskiaikainen ja tyylikäs, siisti ja asiallinenkin. Paikka voisi tuoda vaikka saksalaisen kaupungin mieleen. Ilta on sateeton, mutta lämpöä on edelleen. Vilho laukkaa takaisin hotelliin miltei hikisenä - keskiaikaisiin katukaavoihin kuuluu pieni eksyminen sisäänrakennettuna. Päivä se tämäkin, mutta hyvä sitten kuitenkin. Mutta siihen paahdettuun juottopossuun pitää palata, vaikka onhan näitä juovia sikoja tässä ihan omastakin takaa.