Hotellin kissan naukumisessa on sellaista määrätietoisuutta, mikä Vilholta tuntuu puuttuvan. Kissa tekee hyvin selväksi kahvila-ravintolan keskilattialla sen, että tarjoilu voidaan aloittaa välittömästi. Vilhokin ohjaillaan tyhjään aamiaistilaan ja notkuvien pöytien ääreen. Leipää, sarvia, juustoa, kinkkua, jugurttia, tuoremehua ja automaattikahvia. Lämpimissä ruuissa on nakkeja ja munakasta. Saliin saapuu myöhemmin vielä kaksi portugalilaista tyttöä, mutta muita ei näy.
Aamiainen tarjoillaan erillisessä rakennuksessa. Hotelli ja Camping-alue Inatel, joka sijaitsee Caparicassa heti Lissabonin liepeillä, on pienen metsikön keskellä ja käytännössä myös rannalla. Vilho huomaa hotellin kissan aterioimassa pihalla puun juurella. Pienen parkkipaikan takana on kappeli ja sielläkin käydään lyhyesti. Metsikössä on pieniä kyyhkyjä, varpusia ja harjalintu. Lintujen äänet ovat hyvin rauhoittavia. On vaikea uskoa olevansa suurkaupungin tuntumassa.
Maantie kutsuu loputtomana Vilhoa. Matka vie etelään, pyörät pyörivät sellaiset 270 km ja lämpötila tuntuu vain paranevan auton mittarissa. Metsiä, korkkipuita, mäntyjä, värikästä maaperää ja maataloutta. Maa on paikoin keltaista, paikoin punertavaa, mutta liki kaikkialla on kasvillisuutta vaikka humusta on selvästi melko vähän hiekkaisen maan pinnalla. Jossain maasto on palanut aikanaan, sen huomaa taatusti pitkään. Kylteissä toistuu paikkakuntana Faro, pääsuuntana on maan etelärannikko, Algarve.
Iltapäivällä Vilho kiskoo laukkua valkoisena hohtavan rakennusryhmän polulla ja nyökkäilee alueen eläkeläisille. On kuuma, ehkä oikeammin miellyttävän lämmin ja edelleen kosteus on vahva. Asunto on asiallinen, siisti. Pariskunta hakee autolta vielä ostokset, sillä päivällä on pysähdytty supermarketissa maantien sivussa.
Loppupäivä on täynnä pohdintaa ja kokemusten järjestelyä, mutta hiljaisesti. Väsymys on edelleen vahvana läsnä ja voimia ei ole paljon. Asuinalueella tehdään kierros ja tästä Algarven piskuisesta osasesta saadaan jonkinlainen käsitys. Ranta on uljaan jyrkänteen alla ja meri kohisee kutsuvasti.
Myöhemmin illalla uni voittaa muutamaksi tunniksi ja sen jälkeen on aikaa miettiä päivän tapahtumia. Tai ennemmin päivien tapahtumia; aika tuntuu pitkältä kaikkine siirtymisineen. Silti kalenterissa on kääntynyt lehti vain kerran, kahden päivän verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti