Matka vie jälleen kerran Saksaan ja tällä kertaa tarkoitus on myös todella mennä Saksaan, eikä vain vaihtaa konetta maan suurilla lentokentillä.
Annikki istuu Vilhon vieressä ja syö sämpylää samalla kun maistelee Sektiä. Pariskuntamme on matkalla Müncheniin Lufthansan lennolla. Elokuu on loppusuoralla, mutta sää on Suomessa yhä hyvin kesäinen. Saksassakin on todella helteistä, lämpötilojen hipoessa 30 astetta. Lentoyhtiö tarjoaa hyviä juomia ja kolmioleivän; suuret täytetyt sämpylät pariskuntamme on tuonut lähikaupasta ja leipä täydentääkin mukavasti lentävää lounastaukoa.
Nyt pilvet raottavat peitettään ja Vilho näkee tuttuja eurooppalaisia peltoja. Kone lienee jossain Puolan tai Saksan yllä, on ollut vaikea seurata sen tarkempaa reittiä raskaassa pilvipeitteessä ilman lentomonitoria.
Vilho on kesälomalla, tarkemmin sanoen loman ensimmäisen jakson toisessa osassa. Kyllä – vilhomaisempaan vilhokuvausta lomastaan tuskin voi antaa, mutta luonnehdillaan sankarimme tarkoittaa sitä, että hän on kesälomalla viimeinkin oltuaan koko kesän töissä. Toki Vilho lähtee vielä syksylläkin seikkailemaan jonnekin, kun lokakuu kääntyy Suomessa julmaksi ja pimeys valtaa pohjoisen. Se retki on sitten se toinen jakso kesälomasta.
Ihan tämän ensimmäisen lomajakson alkuosan Vilho on viettänyt veljensä kesämökillä päivystäen grillin ääressä. Sitten miehemme on ehtinyt juoksemaan yhden maratonin grillaamisen päätteeksi. Ravi on jatkunut välittömästi laukkujen pakkaamisella ja matkapuuhilla. Nyt ollaan sitten siinä loman toisessa osassa, lentokoneessa menossa Saksanmaalle. Eipä ihme, että Vilho on vielä osittain mökkitunnelmissa, hieman kotoisissa pakkaus- ja siivousmietteissä, pää on vielä pikkuisen työelämän paineissa ja muistona maratonista jalat tuntuvat jäykiltä. Menee siis vielä tovi, ennen kuin saamme hitaanpuoleisen jössikkämme kokonaan matkamieheksi ja täysin lomalaiseksi.
Vilho on päättänyt etsiä matkallaan nykyaikaa. Ainakin hänen mielestään otsikko “Nykyaikaa etsimässä” on aina ollut eräs kaikkein hienoimmista kirjan nimistä ja jotenkin inspiroiva. Olihan Olavi Paavolaisella pari muutakin nasevaa otsikkoa; pari niistä liittyi suoraan Saksaan, mutta ehkä niistä ei tällä kertaa enempää, sillä tarkoitus ei ole puhua politiikkaa. Taitaa olla Nykyaikaa etsimässäkin aika väärin ymmärretty otsikko, mutta mikä estää etsimästä nykyaikaa nyt 2010-luvulla? Ensimmäisenä tulee mieleen tietysti se, että nykyaikaa pitäisi etsiä internetistä älypuhelimella, eikä vaivautua sen pidemmälle kotoaan. Toisena ajatuksena voi tulla mieleen se, että nykyaika on liikakansoitusta, digitalisointia, sotia ja pakolaisia ympäristötuhoilla vauhditettuina – mitäpä etsimistä siinäkään on? Jos joku asiaa vielä pidemmälle pohtisi, niin Vilholta vois kysyä, miksi ihmeessä hän lähtee Baijerista nykyaikaan etsimään? Vilhon tuntevat eivät varmaan projektista niinkään ylläty, vaan antavat hänen jatkaa noita suhteellisen vaarattomia (ja vauhdittomia) etsintöjään. Tehkäämme mekin niin ja päästäkäämme Vilho vaelluksilleen ja etsintäpuuhinsa.
***
Mikä ihme onkaan moderni lentokone! Parissa tunnissa Vantaalta pääsee Alppien juureen turvallista ja väkevää kyytiä. Aikamme on tehnyt mahdolliseksi hiotun ja kehittyneen lentokoneen kuten Airbus 321. Konemallista on hioutunut näiden reittien vakiomenopeli, josta ongelmat on karsittu jo aikoja sitten pois. Vahvat suihkumoottorit vievät teräksisten ja alumiinisten siipien varassa taivaalle kaksisataa matkustajaa tavaroineen, ja taivasta leikataan kymmenessä kilometrissä mahtavaa vauhtia. Airbus on todella nimensä veroinen, se on linja-auto näillä taivasreiteillä ja lentämisestä on tullut arkista matkantekoa, turvallista rutiinia. Mutta tylsää se ei Vilhon mielestä ole, vaan edelleen näyte ihmisen voimasta ja yhtä lailla mahdollisuus nähdä korkealta tätä upeaa planeettaamme.
München. Asukkaita 1,4 miljoonaa ja esikaupunkien kanssa sellaiset 2,6 miljoonaa – Saksan kolmanneksi suurin kaupunki ja Baijerin suurin. Lentokenttä on valtava ja suuri on tietysti kaupunkikin, vaikka tunnelmaltaan Müncheniä pidetään maailman suurimpana kylänä – siis postitiivisessa mielessä.
Asteita on miltei 30 ja taivaalla vain hieman poutapilveä. Vilho saa vakioasiakkaana autonvuokrauksesta hieman paremman ajoneuvon, pienen mutta sähäkän Mini Cooperin. Mustassa menopelissä on neljä ovea ja runsaasti varustelua. Annikki ehtii piipahtaa lentokentän supermarketissa hakemassa vettä ja perustarvikkeita, sitten voidaankin siirtyä Saksan kuuluisille maanteille. Navigaattori huutelee innostuneena ajo-ohjeita, kun Vilho polkee koneeseen vauhtia Autobahnilla. Tiellä on valtavasti liikennettä, mutta ei todellista ruuhkaa.Vilho miettii edelleen sitä, miten taakse jääneestä autotallista löytyi pelkästään vuokraamojen parkkialueita valtavasti, oli itää ja länttä ja ainakin kuusi kerrosta. Mistään pienestä garagesta ei ollut kysymys – auton koordinaatitkin annettiin kerroksien, ilmansuuntien ja tuhtatlukuisten paikkanumeroiden lapulla. Kaikki kävi silti vuokrauksessa ihan hetkessä.
Tie vie Münchenin lävitse ja myös Allianz Arena ohitetaan vierestä – modernilla stadionilla pelaa tietysti hallitseva Saksan mestari, Bayern. Myöhemmästä liittymästä nähdään myös Olympiastadion. Matka jatkuu suurten liittymien ja melkoisten keskustatunnelien kautta aina vain etelään päin. Sitten kuusikaistainen tie tuo matkailijamme järvialueelle ja tiekin pienenee.
Järvillä on menossa harras rantakausi, sillä illallakin lämpöä on 27 astetta ja ihmiset ottavat vesien äärellä ilon irti loppukesästä. Näkymät alkavat olla huikeita: vuoristojärvien vesi on kirkasta, turkoosia ja taustalla nousevat jylhät vuoret. Kochelsee, sitten seuraavaksi Walchensee – tie kiemurtelee serpenttiininä ylös ja alas kun järveltä siirrytään toiselle. Pian edessä on kohteeksi valittu alppikylä, Wallgau.
Iltapäivällä Annikki ja Vilho majoittuvat alppitalon yläkerran puolikkaaseen ja käyvät lähikaupoista hakemassa ruokaa. Vilho on silminnähden innostunut retroautostaan, mustasta Ministä. Autolle on pihassa oma parkkipaikka, sillä alppikylässä ollaan tarkkoja kaikesta, myös pysäköinnistä. Kasseista puretaan vettä, olutpulloja, viiniä, juustoa leipää, antipastoa, leikkeleitä ja vihanneksia. Rakastavaiset ovat hyvin väsyneitä, vaikka päivä onkin ollut melkoisen helppo. Iltaa onkin mukava viettää asuntoa kiertävällä parvekkeella viiniä juoden. Maisemat ovat ainakin korkeatasoista luokkaa, pohtii Vilho. Ilma on pimeässä lempeää ja asteita on vielä 20. Lepakot kiertävät hiljaisessa kylässä ja jostain kuuluu lehmien kellon kalke. Yö tulee alppikylään sopivaan aikaan ja pariskuntamme käy melko ajoissa maaten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti