Paluupäivänä on helle ja ulkona on miellyttävää olla. Kaksikkomme lento on illalla ja nyt päätetään kylmästi elää kaikessa rauhassa matkatavaroiden kanssa lähtöön asti. Asunnolta lähdetään aamupäivällä koko kalustolla.
Päätös onkin hyvä, sillä tavarat pitävät liikkeen minimissä ja on aikaa nauttia auringosta ja joutilaisuudesta pitkän kaavan mukaan. Vilho istuu ensin pihalla penkillä tavaroiden kanssa, kun Annikki käy kotikadulla eläinten täyttämässä zoo-kahvilassa tapaamassa luontokappaleita. Tästä löytyy taatusti kuvausta Annikin omasta tekstistä sijainnissa
http://annikkisusivuori.blogspot.fi/
Sitten kuljetaan Tonavan rantaan vielä kerran ja mennään miltei ensimmäiseen, aika hienon tuntuiseen bistroon cappuccinolle. Nyt istutaan ulkona ja aurinko on erittäin lämmin. Ulkona on ihan oikeasti terassikeli ja totta puhuen pitää jo hakeutua varjoon. Onneksi Tonavalta tuulee hieman ja olo ei ole vielä tukalan kuuma. Ollaan huhtikuun toisella viikolla ja sää on sellainen kuin onnistuneessa kesäkuun päivässä Suomessa. Kaksikko istuu kaikessa rauhassa pitkään juomiensa kanssa ja lopulta tehdään vain niin, että tavarat nostetaan sisään ja pyydetään ruokalistat.
Vilho tilaa lammasta ja tämänkin annoksen nimessä on sana gulassi. Nyt ruoka on kuitenkin gulassia vain tuhdin kastikkeensa osalta. Lammaspalat ovat erinomaisia ja kyytipoikana on motti unkarilaisia, rasvaisia nuudeleita jugurttimaisessa kastikkeessa. Annikki nauttii vasikkaa paprika-papukastikkeessa.
Aterian jälkeen kävellään Tonavan rannassa. Tonava on nyt jätettävä kuitenkin taakse. Sitten vetäydytäänkin sata metriä sisämaahan ja mennään terassille, koska seuraavasta mahdollisuudesta ei ole juuri tietoa. Bistro-kahvila on hyvällä paikalla ja sää on todella upea, pilvetön. Tarjoilijat ovat nuoria, innokkaita ja täysin toivottomia tolvanoita. Kenties Vilho aavistaa tämän, sillä tytön tuodessa kasaa ruoka- ja juomalistoja, Vilho ei ota niitä edes vastaan vaan tilaa ystävällisesti suoraan kaksi kuivaa valkoviiniä. Susivuoret saavat juomansa pian ja voivat tarkkailla rauhassa ympäristöään.
Paikka on Susivuorten suojelupyhimyksen Padre Pion mukaan nimetty Cafe Pio. Italialainen munkki Padre Pio oli ennustanut Unkarin vapautuvan ja nousevan tärkeäksi Euroopassa - tätä ennustusta kunnioitetaan patsaalla kahvilan sisällä. Susivuoret kävivät Etelä-Italiassa San Giovanni in Rotondassa Padren perustamassa keskuksessakin aikoinaan, mutta se on toinen tarina se.
Valkoviiniä saadaan Vilholle toinenkin lasillinen ja Annikille talon soft drink -juoma. Jopa lasku saadaan hienon paikan onnellisen hölmöiltä tarjoilijoilta melko helposti. Saksalaispariskuntien kanssa pyöritellään päätä salaa hyväntahtoisesti naureskellen henkilökunnan sekoilemiselle.
Sitten 10 metrin päähän metroasemalle ja pääteasemalle Köbánya-Kispest asti. Siellä seikkaillaan terminaalin kautta bussipysäkille ja bussiin 200E. Uudet liput leimauslaitteeseen bussin sisällä ja ei kun lentokentälle. Nyt on jo kuuma kuin kesällä.
Lentoasemalla kaikki menee hyvin, turvatarkastus on hieman turha sumppu, mutta sekin sujuu.
Arvatkaapa mitä? Vilho hyökkää lentoaseman kakkoskerrokseen ja tilaa gulassin. Se on kirjanpidosta riippuen neljäs, mutta jos reiluja ollaan, niin keitto on kolmas. Sekin on mainio ja erinomainen matkaruoka, jopa kuumana päivänä. Keitto täyttää, muttei väsytä. Rouva juo raikkaan furmint-valkoviinin.
Lento kotiin on helppo, matkaan menee kaksi tuntia ja lento on parikymmentä minuuttia etuajassa. Ennen auringon laskemista näkyy vielä Tonava suurena, kunnes sen ja lentokoneen tietä erkanevat.
Vilho juo mustikkamehua ja kaksi kuppia Finnairin kamalaa kahvia. Kahvista saa kuitenkin kirjallista innostusta vauhdittomien vaellusten naputteluun. Viron valojen näkyessä Vilho alkaakin olla valmis tekstitöissään. On mahtavaa mennä taas kotiin, ainoana harmina on se, että seuraavaan matkaan on taas vietävän pitkä aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti