10. Hoher Kranzberg ja pakkailua

Lopulta Vilho löytää matkailijalle ilmaisen parkkipaikan – ja helpostikin – aseman luota Mittenwaldista. Annikki on jätetty Kranzbergin köysiradan asemalle odottamaan – sikäläinen maksuparkki oli nimittäin aivan täynnä ja Vilho veti asiasta johtopäätökset. Matkailijakortti mahdollistaa kuitenkin ilmaisen pysäköinnin kylällä, joten Vilho vie menopelin sinne. Samassa paikassa on myös lasinkeräyspiste, jota on turhaan haettu Wallgausta. Nyt lukemattomat viinipullot saadaan kierrätykseen.

Vilho harppoo läpi Mittenwaldin keskustan, jossa vaeltaa paljon ulkoilijaa ihastelemassa kylämäistä, siistiä ja hienoa keskustaa. Sitten alkaakin nousu ylemmäs, taakse jäävät viehättävät mutta myös hieman arkisemmat Mittenwaldin asuintalot. Osassa näitä pirttejä vain asutaan, eikä pelkästään pyöritetä turismia. Kirkon takana on heti taloja, joissa on komeita halkopinoja ja vieressä taas upeasti maalauksin koristeltuja valkoseinäisiä rakennuksia. Mutta jälleen: paikat eivät ole nuhjuisia tai alkeellisia, ainostaan traditionaalisia.

Näitä Vilho ehtii pohtia myöhemminkin, nyt on kiire Annikin luo hiihtohisseille.

Vilho saavuttaakin pian hissiaseman ja sitten lähdetään vaijerin varassa ylös loivaa rinnettä. Annikki keikkuu edellä menevässä penkissä ja Vilho tulee perässä. Lastautuminen jakkaraan käy hyvin henkilökunnan avustaessa ja sitten alkaa reilun vartin mittainen matka Kranzberg-vuorelle. Yhdensuuntaisen matkan tarjoaa matkailukortti, joka kuuluu alueen vierailijalle.

Köysiradan päätepisteestä pääsee taas erilaisille poluille. Vilho usuttaa Annikin 45 minuutin nousuun Hoher Kranzbergille, tämän vuoren varsinaiselle laelle. Pienen puhinan ja kiroamisen jälkeen kaksikko saadaankin laelle. Siellä on taukotupa – kalustamaton mökki suojaksi luonnonvoimia vastaan – ja lisäksi näköalapenkkejä ja tietysti se hieno näköala useampaan suuntaan. Aiemmin tutustuttu Karwendelin huippu hallitsee näkymää länsi-kaakkoon, mutta myös pohjoisemmassa ja etelässä aukeaa hienoja huippuja. Sää on tänään hieno, kirkas ja sopivasti pilvinen. Siis siinä mielessä sopivasti pilvinen, että monet poutapilvet leikittelevät lähihuippujen kanssa ja verhoavat tai paljastavat niitä jatkuvana näytelmänä. Valokuville tämä antaa tietysti aivan uutta säväystä.


Hoher Kranzbergillä on myös ravintola, niin kuin tuntuu olevan kaikilla patikointireiteillä. Nyt onkin ihan huippuhetki syödä vähän lounasta. Ruokapaikoissa Vilho skannaa listan 20 sekunnissa ja kertoo vaimolle mitä aikoo syödä. Pelin henki on se, että Annikki myös tuntee ukkonsa ja tietää, että tämä syö miltei mitä vaan, joten tilausta voidaan soveltaa tilanteen mukaan. Tällä kertaa nimittäin taverna on täynnä ja terassilla on runsaasti tilaa, joten Annikki menee sisälle tilaamaan Vilho katsellessa reppuja.

Pian Annikki palaa isojen kolpakoiden kanssa. Hieman myöhemmin kiireinen tarjoilija tuo annokset ja safkaaminen käsittämättömän komeassa vuorimaisemassa voi alkaa. Vilho on mielissään, ruoka on leivitettyä lihaa ja kyytipoikana kasa ranskalaisia. Se sattuu olemaan juuri sitä, mitä tässä vaiheessa tarvitaan. Annos on 8 euron paikkeilla, olut lienee 3,50 € - aika naurettavaa siinä mielessä, että kaikki pitää roudata tänne vuorelle. Lisää katutason hintaan lienee ehkä euron verran per henkilö.

Paluumatka tehdään jalan ja tuttu alamäkijarruttelu alkaa taas. Siinä saa uusia lihaskokemuksia jaloistaan, tuumii Vilho. Auto on odottelemassa P1-parkissa, jonne matkailijakortilla voi siis pysäköidä ilmaiseksi. Mittenwald on hieno, mutta sehän on suorastaan pikkukaupunki kotoiseen Wallgau-kylään verrattuna. Tuolla olisi kiva kierrellä putiikkeja ja ravintoloita, mutta nyt pitää mennä kotiin pakkaamaan.

Vilhon Mini huomauttelee bensiinin vähyydestä ja polttoaineen vähyys tekee muuten niin lupsakasta, rallihenkisestä vilhomobiilista kärttyisen ja pikkumaisen. Vilho huutelee vaimonsa kyytiin lasikierrätyslaatikoilta ja sitten mennään takaisin kotia päin. Krünissä Vilho hyökkää Lidliin hakemaan tuliaisviinejä ja sitten on aika ruokkia Mini. Saksalaiseen täsmällisyyteen oppinut Vilho tankkaa autoon tismalleen 20,00 eurolla bensiiniä – bensahan käydään maksamassa tiskillä – ja Mini rauhoittuu kummasti. Digitaaliset laskurit myöntävät satoja kilometrejä lisää matkaa ja mustan auton voikin nyt ajella kaikessa rauhassa kotipihaan. Tosin Vilho, tuo huvittava nörtti, laittaa ajomoodiksi viimeinkin räyhäkkäästi "Sportin". Sporttimeiningistä vie hieman terää se, että kotimatkaa taitetaan Wallgaun pääkadulla,  vauhdilla 40 km/h. No mitä vielä kypärä päähän, irvistys naamalle ja täydestä rallista tuo Vilholle menisi, on se vaan sellainen mussukka.

Illalla käydään vielä täydentämässä tuliaisia kaupassa ja sitten pakataan. Huone täyttyy pusseista ja vaatteista, sitten vähitellen laukut täyttyvä ja huone tyhjenee. Puuhien jälkeen testataan Aldin shamppanja  (Monsigny) illan kisajuomana. Ihan siedettävää.

Mutta Lidlin paremman valikoiman Bissinger-shamppanja on ollut tämän retken kovin löytö ja suositeltava hänelle, ken juoman myyntialueella matkaileekaan. Ei pidä sotkea perusvalikoiman pulloon, vaan laittaa pari euroa lisää ja ottaa tämä Lidlin puuhyllystä.  Bissinger on rosé. mutta todella ryhdikäs, maukas ja miellyttävä –ei mikään lässy-rosé, vaan markettishamppanjoista paras mitä vastaan on tullut. 15 €.

Asiat alkavat olla valmiina ja shamppanja pikku hiljaa juotu. Edessä on tällä erää viimeinen yö Wallgaussa.