Määränpäänä on Füssen, sillä lähellä sitä sijaitsee Etelä-Saksan tärkein nähtävyys, kuuluisa Schloss Neuschwanstein. Mielikuvituksellisesta alppilinnasta on kirjoitettu ja sanottu niin paljon, että tässä yhteydessä riittää mainita siitä, että linna on ollut esikuva Disneyn Prinsessa Ruususen linnalle ja sen rakennutti puolihullu Ludwig II vuoden 1886 paikkeilla. Ludwig II oli ammatiltaan Baijerin kuningas, mutta toiminnaltaan ennemminkin eksentrinen, romanttinen rokkitähti. Tavoitteena Luddella tuntui olevan se, että tehdään infrastruktuurille sama minkä Wagner teki oopperalle.
Koska joku lukee tätä matkailuvihjemielessä, niin otetaan tähän alkuun heti ne vinkit mitä löytyy. Koillisesta tulevalta Colomanstrasselta saa linnasta melko mainioita valokuvia ja samalla voi pysähtyä katsomaan melko mainiota, kapeaa ja korkeaa St. Coloman -kirkkoa, joka kohoaa komeasti peltojen keskellä Alppeja vasten. Kun Colomanstrassen maalaistietä ajaa kohti linnan parkkialuetta, tiellä on muutamia puolivirallisia levikkeitä, joilta voi ottaa kuvia ylhäällä kohoavasta linnasta.
Auto on viisainta jättää viralliseen parkkiin. Niitä on runsaasti alueella ja kannattaa ottaa vaikka heti oikeanpuoleinen parkkialue, kun tulee Colomanstrasselta. Puomilta saa parkkikortin ja se maksetaan automaattiin lopuksi: 6 eurolla saa olla 6 tuntia.
Väkijoukkoa voi seurata lippukassoille. Ravintoloiden ja matkamuistokojujen välistä tie nousee vähitellen ylemmäksi. Bussit lähtevät alhaalta, hieman ennen lippukassoja, mutta moni kävelee tien ylös. Parkkipaikalta lähtee suorempikin polku jyrkästi ylös, mutta siitä pitkin ei pääse lippukassoille. Polku lähtee menosuunnassa vasemmalta, viimeiseltä parkkipaikalta ennen ravintolaa. Tämä kirjoittaja ei ostanut lippua, eikä mennyt sisälle linnaan, mutta kuvaaminen onnistuu kyllä hyvin, sillä linnaa pääsee kyllä tutkimaan ulkopuolelta. Tätä naputtaessa Marienbrücke oli remontissa, joten sinne ei päässyt kuvaamaan, oli lippua tai ei. Nopeampaa polkua kannattaa ainakin tulla alas linnalta. Lippukassojen suunnalla pääse tähystämään toki myös toista linnaa, Schloss Hohenschwangauta.
***
Vilholla ei ole tarkoitustakaan mennä sisälle linnaan tai linnoihin, mutta mukavahan Schloss Neuschwanstein on nähdä ulkoa. Itse ajomatka Wallgausta Füsseniin on melkoisen antoisa. Matkalle mahtuu useita kiinnostavia kyliä ja ennen kaikkea maisema vaihtuu melkoisesti reitillä. Wallgaun puolessa ollaan vuorten välissä, Garmischissa tulee kaupunkimiljöötä ja korkeita huippuja. Myöhemmin huiput jatkuvat, mutta sitten tullaan lännessä suuremmille peltoaukeille, oikeastaan tasangolle, ja Alpit jäävät hetkeksi kauemmaksi Itävallan puolelle. Füssenissä vastassa on taas järviä, peltoa, linna-alue ja taustalla hienot vuoret – vaikkakaan ne eivät ole niin korkeita kuin hieman idempänä.
Itse linna on toki komea, mutta mitä lähemmäksi sitä menee, niin sitä enemmän kuninkaallinen vaikutelma katoaa Vilhon mielestä. Helvetinmoinen turismi ja kielten sekamelska on linnalla vastassa; parhaiten rakennusta katselee kaukaa pellolta ja vasten ylhäisiä vuoria, Vilho ei ole niitä matkailijoita, joita linnojen sisällä nuohoaminen kiinnostaa, etenkin kun paikan historia on näinkin irtonainen ja nuori.
Kotimatkalla pysähdytään Steingadenissa syömässä Gasthof Grafissa. Majatalo mainosti mukavasti ruokiaan ulkona liitutaululla ja Vilho kiinnitti paikkaan huomionsa jo menomatkalla. Lounastus on lihapainotteinen ja käy nopeasti ja helposti. Vuoristotietä on sen verran edessä, että Vilho kuskina juo retken ensimmäisen alkoholittoman oluen – se juoma onkin Saksassa jo melkoisen yleinen. Ruokatauko maksaa 25,40 € kelpo annosten, juomien ja Annikin alkusalaatin kanssa.
Paluumatkalla sää on muuttunut sen verran, että lumihuiput näkyvät hienosti. Alppitunneliakin tulee muutama kilometri, pisin pätkä on hieman reilu kaksi kilometriä. Saksalainen tunneli on siisti, hyvin valaistu ja turvallisen tuntuinen.
***
Vilho on pari päivää tarkkaillut sitä, miten elinvoimaista Baijerin oma kulttuuri ja maatalous on. Alue on selvästi varakasta, mutta se on myös konstailematta maatalousmaata. Alppimaidosta ja muista omista tuotteista pidetään sopivasti, ylpeästi ääntä, mutta maalaiskulttuuri ei silti ole täällä muuttunut näpertelyksi tai näytöslajiksi. Alueen omia tuotteita ovat kaupat täynnä, eivätkä ne ole mitään mummon tekemiä perinnepiirakoita vaan tuotantomaatalouden tavaraa, silti alueellista ja omaleimaista.
Seutu saattaa olla paikoin lannantuoksuista landea, mutta se on silti hyvin siistiä ja nykyaikaista. Aluetta halkovat huippukuntoiset maantiet; hyvinvointi on käsinkosketeltavaa ja lehmät ovat tyytyväisempiä kuin Hrutshev olisi ikinä voinut kuvitella. Tyytyväiseltä vaikuttaa porukkakin, joka elää kylissään kaikilla nykyajan mukavuuksilla varustettuina - ilman urbaaneja haittoja. Silti Baijeri ei ole tippaakaan takaperoista.Täällä turismi on tullut elinvoimaisen elinkeinorakenteen päälle ja se on leivottu nätisti sisään kyliin, aivan kuten turistien majoittaminen on upotettu alueen talojen kakkoskerroksiin. Wallgaussakin kylä on pysynyt kylänä – ei tässä ole ketjuhotelleja eikä kerrostaloja tarvittu.
Tulee mieleen parikin paikkaa, jossa turismia yritetään viimeisenä mahdollisuutena saada alueelle elinkeinoa tilanteessa, jossa muut elinkeinot ovat jo miltei tyystin kaikonneet. Eipä ihme, että kotimaamme perähikiän matkailukohteet kuolevat omaan mahdottomuuteensa. Jos paikassa ei ole mitään, ei sinne mitään tulekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti