Aamu Wallgaussa on viileä ja kirkas, olkoonkin että viileyden tuomat pilvet vielä pyörivät vuorten rinteillä.
Annikilla ja Vilholla on kiireinen aamu, pakkaaminen viimeistellään ja kaikki asunnosta tyhjennetään, niin roskat kuin loput ruuatkin. Retken päätöspäivät ovat aina hieman rasittavia, mutta ne kuuluvat matkaan vääjäämättä. Ilman loppua ei ole alkua; ja jos paluupäivä on kovin riemukas, niin parempi olisi ollut pysyä kokonaan kotona.
Vilho pistää navigaattorin kiertämään Münchenin, sillä suorin reitti kentälle vie miltei kaupungin halki. Kokemuksia kaupungin ruuhkista Vilholla on jo työmatkaltaan Baijerin pääkaupunkiin, eikä Vilho muutenkaan halua loputtomiin liittymiin ja risteyksiin. Kaupunki kierretään idästä.
Matka vie tutusti Bad Tölziin ja sieltä sitten mukavan viistosti Sachsenkamin ja Holzkirchenin kautta kasitielle. Kasitietä Vilho ajaa kehämäiselle 99-tielle ja sen avulla kierretään koko kaupunki kaukaa kovaa vauhtia tien ollessa 4+4 -kaistainen. Rekkoja kulkee oikealla ja henkilöautot kaahaavat muita kaistoja nopeudella 80-120 km/h. Toki osa menee ylinopeutta, varmasti useatkin 130-140 km/h aika ajoin.
Auto tankataan kenttäalueella, kun maltetaan seurata kolossaalisen saapumisalueen opasteita, niin Agip-asema löytyy huoltotieltä. Bensapumpun symboli, Agipin kelta-musta logo ja teksti "Tankstelle" auttavat tuolle arvokkaalle pysähdyspaikalle huoltotiellä.
Sitten auton palautus – se on tässä mittakaavassa mielenkiintoinen operaatio, sillä lähes kaikkien firmojen autot ohjataan pysäytysalueelle ja ne paikoitetaan henkilökunnan toimesta tiukkaan jonoon. Vilhokin seuraa ohjeita ja lippua heiluttavaa opasta. Jonosta ei enää lähdetä mihinkään, laukut sentään saa vielä nostettua nippanappa autonperästä. Onneksi kaksikkomme pakkasi tavaransa jo mainitulla bensa-asemalla kuntoon. Lisäksi Vilho on tutkinut aamulla päivänvalossa auton lattiat ja lokerot, joten mitään ei jää autoon jemmaan.
Sitten ostopalvelumies tulee tarkastamaan auton. Hänen liivissään on useamman vuokrafirman logot, joten homma käy. Paperia ei käytetä, veikko lukee viivakoodin auton avaimesta laitteellaan ja saa siihen ajoneuvon tiedot. Myös vuokraustiedot, kilometrit ja tankkitilanne kuitataan laitteeseen, samoin Vilhon nimikirjoitus kuittauksena. Laite pistää sähköpostikuittauksen palautuksesta, paperina jos haluaa, voi käydä tiskillä. Tämä on nykyaikaa ja toimivaa. Sitten päästään jo aika pian tallista terminaalille päin. Vilho yrittää olla nyyhkimättä jättäessään mustan Mininsä talliin.
Vilhon päässä pyörivät jo uudet matkat – vuorille ja Wallgauhun tekee jo uudestaan mieli. Nyt pitää jälleen päivittää kalustoa ja hankkia muutama alppipoluille sopiva varuste. Lentokoneessa onkin aikaa tehdä varustelistaa ja samalla kommentoida kaikki mukana olleita tavaroita. Aina reissuun hinkuvaa Vilhoa auttaakin kovasti se asia, että uusi retki on jo valmisteilla, vaikka kone onkin vielä Itämeren yllä, kotiin menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti